Yleispohde IX: Aamu alkaa perkeleellä

Päätin kokeilla tätä porvarillista hömpötystä nimeltä ”aamupala”. Se oli taas uusi askel helvettiin. Ostin eilen puodista sämpylöitä, salaattia ja juustoa (voitahan minulla jo olikin, ei tosin omasta kirnusta). Mietin, että jos näistä aineista saa syöntikelvollista linja-autoaseman kahvilassa, saa niistä kunnollista keittiössänikin.

Mutta mikä juttu tämä salaatti on? Mitä vittua? Paketissa lukee, että se pitää huuhdella. Sekö riittää karkottamaan kaiken saastan, jota maasta ja talonpojan kädestä on siihen päätynyt? No, minä huuhtelen, ja sitten sitä saatanaa putoaa tiskialtaaseen. Kiroan ja vihaan maailmaa. En tullut ajatelleeksi, että johan sen voisi siivilään laittaa huuhtelun ajaksi.

Mutta nyt kuitenkin päätyi tiskialtaaseen salaattia, ja mietin, tulisiko minun todeta se saastuneeksi ja heittää ikkunasta, mutta kuitenkin on siitä jo rahaa vastineeksi luovutettu, joten poimin sen altaasta, huuhtelin lisää, kiroilin lisää ja laitoin sämpylän väliin. Sitten syön ja teeskentelen, että yhtään en nyt syö paskaa.

Tuon sämpylän väsäämiseen kului kymmenen minuuttia. Sen kymmenen minuuttia yleensä käytän pohtimiseen, kun aamutee jäähtyy. Nyt se meni kiroiluun ja helvettiin, ja teetä juodessakaan en pystynyt miettimään fenomenologiaa ja yksisarvisia, kun mietin vain, että entä jos salaattiin tarttunut tiskialtaan saasta minut tappaa. Jos niin käy, polttakaa kostoksi salaatinlehti ja heittäkää loput uhriksi pupuhengille, jotta olisivat ne kylläisiä opastaessaan minua toismaailmaan.

Mutta myöhemmin ilahduin, kun katselin ikkunoitse taivaalle ja näin siellä suurikokoisen pilvimuodostelman (taisivat olla cirrostratus-pilviä), joka näytti liekeistä muodostuvalta jättiläislinnulta. Katselin sitä ilon vallassa, kun se tunnin kuluessa muuttui yhä vihaisemman näköiseksi ja näytti olevan hyökkämässä nokka avoinna kaupunkimme kimppuun. Hihittelin kuvitellessani sen pureskelevan paloja rakennuksista ja sytyttävän ihmisiä tuleen.

Siitä tuli mieleen tämä: 

* * *

Mainokset

Yleispohde VIII: Elämä on painajainen

Kyllä taas tehdään kanssaihmisen elämästä perkelettä, kun rahanlainaajayritys ilmoittaa, että heidän verkkopankissaan tulee pian pakolliseksi käyttää ”älypuhelinta”. Mietin, että joskohan on puhelimentekijäyhtiö antanut lahjuksia pankkiirille, jotta he yhteistuumin saisivat painostettua kansan hankkimaan semmoiset iljetykset, mutta tajusin sitten, että johan on lähes jokaisella mukanakantopuhelin omistuksessaan. Olisi kait sellainen salaliitto tarpeeton. Mikä on siis tämän painajaisen merkitys, kun jo nyt voisi reptiliaani tililtäni lukea, että ”kah, Zoggoth, porkkanoita osti maisteri tänään”? Ja mihin pankkiin voi tämänhetkisen vaihtaa, jotta tältä kirolta säästyisi? Menen laittamaan öljyä lamppuun. Maailma on pilalla. Pila on kosmoksen pohjaan kirjattu ja maailma sen päälle asetettu.

Kerronpa toisestakin painajaisesta, jonka kouriin juuri jouduin.

Aloin valmistaa illallista. Otin pussista leivät leikkuulaudalle. Uskoin vakaasti, että pussissa on kolme leipää, mikä on juuri oikea määrä. En tarkistanut. Käärin tapani mukaan leipäpussin solmiakseni sen vitun pieneksi kasaksi, jotta se ei aukenisi roska-astiassa. Heitin sen roska-astiaan. Palasin keittiöön ja huomasin, että leikkuulaudalla on neljä leipää.

Voitte kuvitella, miltä siinä hetkessä tuntui. Että tähänkö se nyt matka päättyy.

En viitsinyt kaivaa leipäpussia roska-astiasta, koska se olisi jo saastunut, ja olin solminut sen niin, ettei sitä olisi kyennyt avaamaan kuin gnoomi. Laitoin siis ylimääräisleivän jääkaappiin voirasian päälle. Tein ruoan, söin ja menin hakemaan kaupasta paskaa. Palattuani laitoin ylimääräisleivän ostamaani uuteen leipäpussiin, mutta se oli jo hieman muuttunut kovemmaksi, mikä kyseenalaistaa sen soveltuvuutta huomisruoaksi. Mutta kah, leipä on lahja Herralta, eikä sitä pois heitetä.

bread-2193537_1920

Elämän leipä. Lähde.

* * *

Raapale LI: Pitikö olla sosiaalinen?

Päätin mennä kauppaan ostamaan tuotteita. Puotiin päästyäni huomasin, että kassakoneen ääressä istui lohikäärme. Pohdin tovin, kuinka tähän on tultu, mutta menin sitten noutamaan maapähkinät ja tiskiharjan, joiden vuoksi olin liiketilaan saapunut.

Paikalla ei ollut muita asiakkaita, joten pääsin saman tien asettelemaan ostokseni kassahihnalle. Pari minuuttia kului, kun lohikäärme ja minä tuijotimme toisiamme hiljaa, eikä se tehnyt elettäkään menetelläkseen kuten kelpo kassahenkilön pitäisi. Päätin siirtyä sen editse maksupäätteen ääreen odottaen kysymystä, onko minulla etukortteja.

Pysähtyessäni päätteen eteen kera korttieni huomasin, että lohikäärmeellä oli flunssa. Pitäydyin sosiaalisissa odotuksissa ja sanoin: ”Sitä on liikkeellä. Heh heh.” Palomiehet kaivoivat hiiltyneen ruumiini raunioista tuntia myöhemmin.

* * *

Yleispohde VII: Walpurgan yön mietteitä

Jos kaksi henkilöä samanaikaisesti lukee toistensa ajatuksia, mitä he kuulevat? Alkaako ajatus kiertää kuin ääni? Alkaako päissä vinkua? Jos toisella heistä pyöri jokin ajatus mielessä, kun he aloittivat, karkaako se? Miksi se pyöri? Onko ajatuksella akseli? Entä elina?

Miksi mikään ”maksaisi vaivaa”? Kuka tahtoo vaivaa? Leipuri? Paljonko vaiva maksaa? Mikä vaivaa maksaa? Saako nähdä vaivaa ennen kuin maksaa siitä?

Kuinka kaukana tulevaisuudessa on se hetki, jolloin minua ajatellaan viimeisen kerran?

Onko huomenna joulu?

* * *

Yleispohde VI: Kaikki menee seinään

Vaikka järkeni terävä toiminta neuvoi minua jättämään tämän kaiken tekemättä – sillä miksi tehdä mitään, jos jo omaa teetä ja kirjoja? –, päätin silti mennä tänään parturiin sekä ostamaan uudet jalkineet ja herätyskellon. Samassa yhteydessä, ajattelin, voisin käydä katsomassa, millaiset puolueet ovat mainostamassa valtiopäiville pyrkiviä jäseniään.

Harva toimeni on ollut näin turha.

Menin ensin vaunuilla keskustaan, mutta ne eivät pysähtyneet lähellekään parturia, joten otin toiset vaunut, joilla pääsi hieman lähemmäs. Silti oli käveltävä. Ja kun pääsin paikalle, jossa parturi on ennen työskennellyt – sillä on tuo kaupungin toisella puolella oleva parturitoimija ainoa, jonka hyväksyn –, ei ollut siinä sitä parturia enää. Kaksi uutta parturiliikettä näytti siinä olevan, ja minähän en mitään uutta kokeile. Ovat varmaankin Immigratsiooniviraston kelmit karkottaneet parturini Mesopotamiaan. Kuka tukkani nyt leikkaa? Äänestäkää vain roistoja valtiopäiville, niin kaikki karkotetaan ja saadaan lisää pitkätukkahippejä. Sitäkö te haluatte? SITÄKÖ?

Ja herätyskellokaupassa ei ollut herätyskelloja, koska kauppa on muuttamassa toiseen paikkaan ja kaikki on jo viety. Kenkäkaupassa ei liioin ollut tarpeisiini arvolleni sopivia kenkiä, joten lähdin sieltäkin tyhjin käsin. Jaloissani oli kengät – ne samat, joissa saavuin.

Vaalimökkien edustalla oli kansaa kovin vähän. Joku mummo huusi näkemyksiään puolueihmisten suuntaan. Oli kriittinen. Vain yksi puolueihminen ojensi minulle lappusen. Ojensin sen takaisin ja sanoin, että olen jo äänestänyt heidän ehdokastaan, että anna toisihmiselle. Kiitti kovin herra. Sitten lisäsin hiljaa mielessäni, että kaikki valta oikeauskoiselle keisarille. En sanonut sitä ääneen. Ihmiset tapaavat hämmentyä, kun teen niin.

Mutta kirjakaupassa kävin – kahdessakin –, kun en kerran muuhun rahojani päätynyt käyttämään. Harkitsin ostavani kirjan, jossa on suomennettuina mooseksenuskoisten pyhiä kirjoituksia, mutta päätin selvittää, josko saisin saman jostain toisaalta pienemmällä kolikkomäärällä. Ostin sen sijaan kirjan kissojen historiasta ja toisen japanilaisesta kulttuurista. Mutta varmaan nekin olisi saanut taikaverkosta halvemmalla.

Käymälään oli joku, ihminen kait, jättänyt sellaisen pienen viestintälaitteen, joita monilla näkee. Siitä alkoi kuulua merkinantoääni, jonkinmoinen kehnotasoinen rietas ”laulu”, jossa siteerattiin yhteisasiainhoitaja Toimi Kankaanniemen sanomalehdissäkin puituja viestilaiteviestejä. Tässäkin kaikessa taas on muistutus siitä, millainen on yhteiskuntamme tila.

Ja lisäksi sain liikuntaa ja raitista ilmaa. KUKA KANTAA VASTUUN? Ja missä kantaa? Vasussa? Kuka maksaa vasun? No, veronmaksaja tietenkin. Nyt juon teetä. Senkin maksaa veronmaksaja. Teeni on vero. ”Ei teetä ilman edustusta”, kuten se Amerikassa rähinöivien kapinoitsijain joukkokin sanoo. Tai jotain.

* * *