Kategoria(t): Valtioasiainpohteet

Valtioasiainpohde IV: Quod licet Iovi, non licet bovi

45002987_2178541662157546_3445938289775738880_n
Facebook-keskusteluun ilmestynyt kuva. Alkuperä ja tekijä tuntemattomia.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan on ”Venäjälle lähetettävä viesti, että meitä ei pelotella”. No, mene sitten, Jens, kirjoittamaan sähköpostia. Tulee halvemmaksi kuin tuo saatanan sotaleikki. Tämän hän siis sanoo samaan aikaan, kun Venäjän läheisyydessä on meneillään ”Naton suurin sotaharjoitus sitten kylmän sodan”. Ihme mulkku. Hän toivoo, ”että Venäjä käyttäytyy turvallisesti ja vastuullisesti”. Onko sitten selviö, että Nato tietenkin käyttäytyy turvallisesti ja vastuullisesti?

Natohan on se verenhimoisten imperialistisikojen juttu, joka toteutti Operaatio Gladion sekä pommitti muusiksi Jugoslavian, Afganistanin ja Libyan. Se organisaatio on tuossa ihan vieressä nyt harjoittelemassa sodankäyntiä. Suomalaisiakin sotilaita on siellä mukana, vaikka Suomi ei kuulu Natoon. Sinnehän Yle yrittää kai tälläkin jutulla suomalaisia pelotella — että ”böö, Venäjä”. Maassamme valtaa pitävät pellet haluavat Suomen Natoon, vaikka kansa sanoo yhä, että ei jumalauta.

– Haluan alleviivata, että Nato ei hae vastakkainasettelua Venäjän kanssa. Emme halua uutta kylmää sotaa, Stoltenberg sanoo.

– Mutta ainoa tapa parantaa suhteitamme Venäjään on lähettää heille selkeä viesti, että meitä ei pelotella, hän jatkaa.

Miten se parantaa suhteita toiseen maahan, että järjestää heidän lähialueillaan sotaharjoituksen ja sanoo, että ”mehän ei sua pelätä, että tuukko, saatana, tappelemaan”? Jos valtioliittouman ainoa tapa parantaa suhteita johonkin maahan on sotaharjoitus ja vittuilu, pitäisi ymmärtää, että tämä valtioliittouma on lähes varmasti joukko aivan saatananmoisia tunareita. Menen nyt naapurin oven eteen pesismailan kanssa, ja kun hän avaa oven, sanon hänelle, että minähän en sinua pelkää.

Voitte sillä aikaa kuunnella tätä:

No, niin. Palasin takaisin suhteita parantamasta. Nyt kaikki talossa tietävät, että olen vakaa ja rauhantahtoinen. Jatkan analyysiä: Jos Nato ei halua vastakkainasettelua Venäjän kanssa, miksi se järjestää tämän sotaharjoituksen? Miksi se laajentaa alueitaan ja tukikohtiaan koko ajan lähemmäs Venäjän rajaa, vaikka Neuvostoliiton hajottua muuta sovittiin? Miksi Nato ylipäätään on olemassa (ainakaan enää)? Millä tavalla Venäjä pelottelee Natoa?

No, sanotaanhan siinä toki sotaharjoituksen viestin olevan, ”että sotilasliiton jäsenmaat tulevat hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenen avuksi.” Mutta eikö tämä ole sitten ollut ennestään selvää? Eiköhän Naton peruskirjan 5. artikla ole aika laajalti tunnettu. Itse asiassa niitä muita artikloja voisi ennemmin tehdä tunnetuiksi. Vai osaako kukaan teistä nimeltä yhtäkään muuta kuin sen viidennen? Kokeilepa. Ja kenen oletetaan hyökkäävän? Jos kyseessä on oikeasti hyökkäyksen suunnittelu Venäjää vastaan, ei Stoltenberg varmaan sitä kerro. Olisi salaista se.

Voihan toki olla, että massiivisen sotaharjoituksen tavoite on oikeasti juuri niin oikeamielinen ja hyväntahtoinen kuin väitetään. Voihan se olla. Toki. Rauhanohjuksia siellä ammutaan terrorismeihin. Mutta miksi Ylelle on niin selviö, että Naton harjoitus on sellainen, kun taas Venäjä pelottelee ja lähes varmasti käyttäytyy vaarallisesti ja vastuuttomasti?* Kuka muuten tulisi niiden maiden avuksi, joita Natoa johtava Yhdysvallat päättää alkaa pommittaa? Voisi olla ihan järkevää näille maille perustaa oma Nato. Ehkä se olisi Sato. Tai Ioto. Tajuatte varmaan.

Onko näiden kysymysten esittäminen osoitus siitä, että saan rahaa Kremlistä? Missä se raha on? Haluan rahan. Pitää ostaa juttuja. Muun muassa teräsvillaa. Muuten en saa koskaan hellaa puhtaaksi. Missä raha, Kreml?

* Mietin tuota lisää juuri äsken, joten teen lisäyksen. Ylehän ei siis oikeastaan sellaista väitä vaan Stoltenberg. Ja Stoltenberg tietenkin haluaa antaa tällaisen kuvan, sillä Nato ja Venäjä ovat vihollisia. Mutta Ylen vika on, ettei se kyseenalaista ”herrojen” puheita ja anna kansalaiselle kriittisiä näkökulmia niihin. Ylen tehtävähän ei toki ole näin tehdäkään, sillä se on Suomen valtion virallisen politiikan äänitorvi. Siitä tosin voidaan ehkä nimenomaan päätellä, että Stoltenbergin puheet ovat myös Suomen virallisen politiikan mukaisia. Ja juuri sehän tässä on vaarallista. (Päivitys 31.10. klo 13.30.)

 

Lähteet:

Raivio, Petri 2018. ”Naton Stoltenberg Ylelle Norjan suursotaharjoituksessa: ’Venäjälle lähetettävä viesti, että meitä ei pelotella'”. Yleisradio 30.10.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10483941.

* * *

Mainokset
Kategoria(t): Valtioasiainpohteet

Valtioasiainpohde III: Porvariston ylihistoriallisesta hankaluudesta

Olin juuri akatemialla kuulemassa luentoa, jonka mukaan 1600-luvulla opiskelijat ja professorit olivat yhteiskunnassamme ylempisäätyisiä suhteessa porvaristoon, talonpoikain lapset mukaan lukien. Paremmin oli moni muukin asia. Opiskelijoilla oli privilegioita ja klassinen sivistys pääasia, mutta nyt kauppiaiden ja pankkiirien sääty hyppii silmille ja kaikki ahdistaa.

Pohdin tänään myös sitä, kuinka on katalain ja epäsiveellisten silmissä demokratia sitä, että neljän vuoden välein kukin antaa yhden äänen yhdelle ehdokkaalle ja sitten ollaan hiljaa ja hyväksytään kaikki, mitä tästä sekavasta hullutuksesta seuraa. Sen sijaan on hyveellisten ja hurskaiden ymmärrys se, että demokratiassa ihminen saa jatkuvasti erilaisten yhteenliittymäin ja ammattikuntain kautta pyrkiä yhteiskuntaansa kultivoimaan. Siksi olisivat mitkä hyvänsä hallituskonseljin toimet näiden vaikutusmahdollisuuksien heikentämiseksi vihamielinen hyökkäys kansanvaltaa vastaan.

Tässä on hauska selkärankainen (Vertebrata):

ScreenHunter_107 Oct. 22 19.09

* * *

Kategoria(t): Valtioasiainpohteet

Valtioasiainpohde II: Kansanvallan onnela

Aivan taannoin ihasteli muuan yhteisasianhoitajamme Euroopan parlamentissa, kuinka kansaa on kuultu ja nyt alkaa kansalaiskeskustelu. Minä jo riemuitsin, että jopa viimein Suomen Senaatti haluaa tietää, mitä mieltä on kansakunta koulutusleikkauksista, hallintarekisteristä, urkintalaista, isäntämaasopimuksesta, paikallisesta sanelemisesta tahi ”sotesta” – että eihän voi totisesti tuollaisia rahvaan ylle sälyttää sen sanaa kuulematta!

Mutta näyttää siltä, että asiana ja riemun aiheena onkin kellojen siirtely. Sähköinen Tietoverkkokin kyselee kansanvaltaa juhlistaen, että mikä aikavyöhyke saa kansalaiselle olla, että laitetaanko Itä-Euroopan kesäaikaa, Tyynenmeren malli vai aasialainen ns. puolen tunnin heitto. Hieman pettyneenä kävin julkituomassa näkemykseni tästä asiasta Tietoverkossa sillä vakavuudella, joka asialle katsoakseni kuuluu (kuvaa katso’ote).

Asiasta tuohtuneena – sillä maltillisuudella, joka maisterille on soveliasta – päätin, että aion laittaa eliitin vapisemaan siirtämällä kelloja jatkossakin kahteen otteeseen joka vuosi. Vähintään siirrän herätyskelloa muutaman sentin, sillä jonkin verran kirjahyllyssä sellaiselle toimelle tilaa on. Seinäkellon kannan asunnon ympäri samaan tapaan kuin bysantinuskoisten pappi kantaa evankeliumikirjaa liturgiassa, mutta en sille kyllä toista koukkua seinään ruuvaa.

Siitähän saavat. Eliitti.

42787997_10156940107816842_7391954237598466048_n

Mutta älkää väärin ymmärtäkö: ei tulisi maastamme kansanvallan onnelaa, vaikka itse pääsisin käsiksi siihen vallan kahvaan ja vallan avaisin. Usein unelmoin, kuinka loisin ympärilleni sellaisen ilmapiirin, että saisi jok’inen hallituskonseljissa pelätä koko ajan, koska tulee lähtö vankileirille. Sitten yhdelle hallintoni jäsenistä antaisin jonkin toteuttamiskelvottoman tehtävän. Sanoisin esimerkiksi, että hänen tulee hankkia minulle poni, jota ei tarvitse ruokkia, ja että sen pitäisi olla sellainen, että ”fum, fum! FUM!” ja tekisin käsilläni eleitä, joiden merkitystä ei hartainkaan miettijä ymmärtäisi. En määrittäisi päivää, jolloin ponin on oltava hankittuna, jotta tehtävän varjo olisi hänen yllään eläkepäiviin asti ja hänen olisi aina toisinaan pohdittava, että tosiaanko tätä projektia tulee yhä viedä eteenpäin. Muutaman kerran vuodessa kysyisin häneltä, että ”miten sen ponin hankinta on edennyt? 😊”

Diktatuurista muistui mieleeni, että tänään on kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun perustin mikrovaltioni, Suur-Yôččan demokraattis-imperialistisen kansantasavallan. (Nuo č-kirjaimet ääntyvät soinnittomina velaariklusiileina, ja ô on [o], joka vivahtaa hieman u:ta kohti. Minulla oli noihin aikoihin kovasti jotain [u]-äännettä vastaan.)

* * *

PS. Miksi nykyisin puhutaan ”palkansaajista” eikä ”työläisistä”? Kenen juonia tämä nyt taas on?

PPS. Viheltelevät ihmiset ovat kamalia. Suojeleeko perustuslaki heitäkin? Pitäisikö? #kansanoikeustaju

* * *

Kategoria(t): Other thoughts

Zealots in the garden

jesus-2669734_1920

It is appalling how some people who pretend to be Orthodox slander the Ecumenical Patriarch. On many forums, blogs and websites, His All-Holiness Bartholomew I of Constantinople is accused of being a CIA operative and a NATO shill, working for US imperialism. He is said to be a heretic and a Freemason, practicing ‘Eastern Papism’ — that is, trying to become the Pope of Orthodoxy. This slander happens always without any evidence, often based on extremely far-fetched ‘conclusions’ and interpretations (as malicious as possible) of some media reports.

Here are just two examples, and it is very easy two find lots of more of that filth. They can usually be found from Russia-oriented websites, the current Ukraine crisis being often as the context, although this anti-Bartholomew propaganda began long before the autocephaly controversy. (I also think Petro Poroshenko is an evil dick — it just does not have any relevance concerning the long-continued schism.) These examples were written on the Patriarchate’s official Twitter account, as responses. Being public in the first place, I do not censor their names and pictures.

ScreenHunter_104 Sep. 25 19.17ScreenHunter_105 Sep. 25 19.17

Of course, this kind of zealots and sectarianists can not possibly care about the purity of the Orthodox faith or the unity of the Church. If they did, they would concentrate on their spiritual contemplation, the holy mysteries, and studying the mystical theology of the Church — none of those are under threat in this temporal Ukraine controversy — without bothering themselves with the organisational matters of the Church. Such matters are important for technical reasons, but they are still secondary.

That is why the Orthodox Church have Her church officials: to take care of these temporal and earthly matters so that they could in their best way serve the faithful. Now two Patriarchs have disagreements of how they should be handled. Those for whom Orthodoxy is a matter of finding connection to God and cultivate one’s soul could not care less about that disagreement. But it reveals the sectarian twits for whom religion seemingly is nothing more than a reason to pick sides and fight.

That often seems to be what many people want to do with their lives. They use religion, nationality, ethnicity, language, or any difference possible to do so, most likely without caring very much about the issue itself. The Holy Orthodox Church of course is not immune to sectarianism and zealotry, as we live in the fallen world, under the veil of māyā. These people exploit the Church as merely a part of international or identity politics, in a way that can rightfully be described as ‘diabolic’.

These zealots are doing exactly what they say the Ecumenical Patriarch is doing: they are tearing up the Church — they are, not the Patriarch. They are dividing the Church, wanting to bring it from a mere organisational dispute towards a genuine schism. They declare anathema to the primus inter pares by the authority of their Self-Educated Expert of Everything status, granted by the All-Knowing Internet. They are trying to cast a curse upon the hierarchs of their own Church and break the communion.

Indeed, in their hybris they are even excommunicating the Patriarch, asserting themselves above those with the apostolic succession. It is these zealots alone that are dividing the Church, not the Patriarchs, whatever earthly disagreements they might have. The Church is one and remains one. Their All-Holinesses Bartholomew and Kirill will solve the Ukraine crisis somehow, and as a result, the Church is more unified than it has been since the schism began. The Orthodox support these attempts and pray for all the bishops involved, they do not wage war inside the Church.

One might disagree with the bishops, in earthly matters, in organisational matters, to some degree in theological matters too. But in any possible circumstance any Orthodox Christian does not slander and curse bishops and patriarchs. Their apostolic succession is the spine of the Church, they act as the guardians of the Mystical Body of Christ. They have been given a difficult task to organise the Church here on Earth, and they do not need their flocks to throw any stones at the other side of the same Temple.

St. Paul says (2 Timothy 2:22–26),

So shun youthful passions and aim at righteousness, faith, love, and peace, along with those who call upon the Lord from a pure heart. Have nothing to do with stupid, senseless controversies; you know that they breed quarrels. And the Lord’s servant must not be quarrelsome but kindly to every one, an apt teacher, forbearing, correcting his opponents with gentleness. God may perhaps grant that they will repent and come to know the truth, and they may escape from the snare of the devil, after being captured by him to do his will.

Blessed be the Church of Constantinople, New Rome, blessed be the Church of Moscow, the Third Rome, and blessed be the One Holy Orthodox Church, God’s Israel.

* * *

Kategoria(t): Literary thoughts, Other thoughts, Scholarly thoughts

Those damn Zionists again

51Nwmoh1rSL._SY346_

‘[W]e are supposed to be awed by Israel’s greatness and horrified by the Palestinians’ innate backwardness and inexplicable hatred of Jews. We are not supposed to be able to comprehend how Palestinians would wish for an end to Israel’s rule over them.’ (Page 75)

Some time ago, I happened to have a free copy of a Palestine-related book, and as an Orient-enthusiast I obviously read it. It was worth my time, and no doubt it is worth yours. You can buy the book here.

I have heard several times from Israel fans that those who support the Palestinian cause should take a look into the facts, but never have I met any Israel fan who has actually meant that. For everyone who genuinely wants to understand and educate themselves on the history and situation of Palestine, I recommend Jeremy R. Hammond’s book Exposing a Zionist Hoax: How Elan Journo’s “What Justice Demands” Deceives Readers About the Palestine Conflict (Worldview Publications 2018). It is a response to Elan Journo’s book that claims to offer a ‘fresh’ and ‘original’ take on the Palestine conflict, but, as Hammond shows, only manages to offer a pile of old and overused Zionist falsehoods, omissions, and distortions.

I warmly recommend Hammond’s book even for those who have not read, and are not planning to read, Journo’s book. From Exposing a Zionist Hoax, you will find lots of information on the history of Palestine, the establishment of Israel, the ethnic cleansing, occupation, censorship, the economy of Palestine, the ‘peace process’, and so on. Hammond argues convincingly for his moral stand and offers lots of credible sources for his readers to back up his claims.

After reading all of this, I wonder does Journo genuinely believe in what he says in his own book.

Even though Hammond has written his book as a response to another, it is written so that it can have value even years after everyone has forgotten that Elan Journo ever existed: Its responsive nature just guarantees that Hammond is not fighting against his own straw men, but he is engaging in a dialogue with authentic and significant Zionist views, claims, and arguments. His thorough investigation and evaluation of this wide range of claims and wide use of sources, in a quite small number of pages, make Exposing a Zionist Hoax a useful handbook for anyone who wants to take a look into the facts.

‘But setting aside Journo’s fiction and considering the actual nature of the occupation regime, the Palestinians’ desire for freedom is the simplest thing to understand. Their yearning for liberty, to be able to have a say in how they are governed, to determine their own fate and live up to their full potential, is a trait shared by all human beings.’ (Ibid.)

* * *