Kategoria(t): Yleispohteet

Yleispohde IV: Kirouksia yöhön

Kuinka katala onkaan tietoinen mieli! Kerronpa nyt, kuinka mieleni minua kohtaan petoksen teki. Herran wuonna 2007 hankin pankkikortin. Sen käytön mahdollistavan numerosarjan unohdin jo vuosia sitten. Mutta eipä tämä ole hätä ja turmion kurimus ollut, sillä aina astuessani maksamiskoneen äärelle olen painanut nappeja tietyssä totutussa järjestyksessä, ja aina on numero siten syntynyt koneelle kelvannut.

Mutta katso: eilen piipahdin kirjastossa noutamassa teoksia luettavaksi, ja on heidän tahollaan myös kortti ja numerosarja lainantakaajaksi järjestetty. Sen numeron minä muistan. Näytin kirjanlainauskorttia lainauskoneen taikavalolle ja painelin numeron. Koneessa asuva henki merkitsi kirjat lainaamikseni ja antoi paperisen todistuksen lainauksesta. Ja huomaa: on tietenkin kirjastokortin numero eri kuin on pankkikortin, sillä onhan myös kirjaston arvo aivan toinen kuin rahanlainaajain.

Mutta sitten menin etsimään ravintoa. Löysin sellaista paikasta, jossa oleva ihminen valmistaa ruokaa kenelle hyvänsä, joka menee hänen taloonsa ja antaa rahaa vastineeksi. Kuinka mykistävä innovaatio! Hänelläkin oli maksamiskone, samanlainen kuin regulaaristi käyttämässäni puodissa. Laitoin kortin koneeseen ja aloin painella numeroita. Vaan kah: aloin painella kirjastokortin numeroa. Tajusin sen nappeja painellessani, ja kauhu valtasi mieleni.

800px-vasari-lorenzo
Lorenzo de’ Medici (Giorgio Vasarin maalaamana), viimeinen pankkiiri, joka ei ansaitse saada turpaan.

Mikä mahtoikaan olla pankkikorttini numero? En saanut sitä mieleeni, joten maksoinkin sillä ominaisuudella, jossa maksukoneen haltija lukee kortin väen ilman numeroa. Istuessani laittamassa pienehköissä erissä ruoka-aineita elimistööni pohdin pankkikorttia. Tajusin pian, ettei ollut toivetta siitä, että numeron saisin palautettua mieleeni. Enhän ole sitä muistanut moneen ajastaikaan. Pohdin, että joskohan regulaaristi käyttämäni puodin maksukoneen äärelle päästessäni vaisto ja tottumus ohjaisivat minut painamaan oikeita nappeja.

Ja totisesti, ehkä näin olisi käynytkin, mikäli olisin onnistunut unohtamaan, että mitään edellä kuvattua olisi tapahtunut, jotta sielun kätkössä olevat osat olisivat voineet toimia esteittä. Mutta kuin häikäilemättömän demoonin voimasta en saanut karistettua mielestäni tätä ongelmaa, ja minun oli välttämättä tänään jo puotiin mentävä, jotta olisi pöydässäni jokapäiväinen leipä. Ja vielä jyrkkeni ongelma, kun näin kassakoneen äärellä neidin, joka ei ole tuossa liiketilassa aiemmin työskennellyt. Näin olivat olosuhteet muuttuneet, ja oli hankaloitunut myös mahdollisuuteni tutun environmentin kautta numero muistaa.

Maksukoneen ääressä olin, ja tivasi numeroa koneen haltija. Turha oli odotuksensa, sillä on se nyt iäksi menetetty. Nyt on minun mentävä rahanlainaajien keskinäisverkkosivulle kirjoittamaan loitsu, minkä jälkeen menninkäinen lähettää minulle uuden numeron. Ja kun koko tämä asiainsarja joskus on hautautunut syvemmälle mieleni kätköihin, eittämättä suuntautuu kämmeneni taas painamaan entiset numerot niiden enää kelpaamatta ja huudan kirouksia yöhön.

* * *

Mainokset
Kategoria(t): Yleispohteet

Yleispohde III: Musiikin mieleen jäämättömät kasvot

Koska lumisateinen talvi-ilta ilahdutti minua toimimaan, kävin tottumusteni vastaisesti syömässä avopiiraan eli ”pizzan” kuten nuorväki tapaa sanoa (he tapaavat sanoa myös kaikenlaisia alatyylisyyksiä, joten en liiemmälti antaisi painoarvoa auktoriteetilleen tässä asiassa). Kun nyt jälkeenpäin miettii, kebab olisi ollut parempi. Mutta ollessani ruoansyöntipaikassa radiokoneesta kuuluu reggaeohjelma. Radiossa asuva olento sanoi välillä, mikä kappale soi seuraavaksi. Seuraava kuulosti hyvin samalta kuin edellinenkin. Tätä tapahtui toistuvasti. 

Sitten reggaeohjelma loppui ja alkoi tekno-ohjelma. Jos reggaekappaleissa olikin vähäisiä eroja, jotka tuovat lajityypille sellaisen viehätyksen, jota jotkut osaavat minua enemmän arvostaa, olivat kaikki teknokappaleet epäilyksettä täysin sama musiikkiesitys. Arvelen, että on musiikinlaatija tehnyt yhden pitkän kappaleen, jonka sitten radionhaltija katkaisee välillä sanoakseen, että ”siinä oli össönsöö, ja seuraavaksi kuulemme kappaleen öllöllöö, joka on ihan vitun eri kuin össönsöö”. Ennen soitettiin klavikordia ja traversoa. Nyt on turmelus ja rappio.

* * *

Kategoria(t): Yleispohteet

Yleispohde II: Postin vittumaisuudesta

post-1168634_1920

Tänään on kulunut yksitoista vuotta Facebookiin liittymisestäni, mutta ei sen muistamisessa ole enää mitään jännää, sillä Facebook on alkanut muistuttaa siitä ikään kuin olisin jokin pahainen vajakki. Tosin ei sen muistamisessa jännää ollut ennenkään. On paljon jännempää muistaa, että Veda-kirjojen neljä tekstityyppiä ovat Samhita, Āraṇyaka, Brāhmaṇa ja Upaniṣad.

Ja muistan myös, että kun olin vielä sangen tuore ihminen, vain muutaman vuodenkierron ikäinen, kotikylässäni posteljooni toi aina paketit kotiin asti. Tämähän oli selviö. Kun muutin Aboan kaupunkiin Akatemiassa opiskellakseni, tuotiin ensimmäisvuosina myös täällä kotiin paketit samaan tapaan, mutta jo sangen pian ovelleni tuotiin vain saapumisilmoitus. Paketin saadakseen oli ilmoitus muassaan matkattava Kupittaan maahan.

Ja kuinka on nyt käynyt niin, että jokin aika sitten, kun kirjoja tilasin, ei tuotu edes saapumisilmoitusta minulle. Ei edes paperia voinut posteljooni talooni tuoda, vaan ilmoitus saapuneesta paketista lähetettiin vain sähkökirjeenä, joka olisi itse pitänyt mennä Akatemiaan tulostamaan. Kuinka hävytön on kehityksen suunta!

Ja kun miettii, että muutama ajastaika sitten Postipaikka siirtyi vielä merkittävästi kauemmas, syvemmälle Kupittaan maahan, K. Citymarket -nimisen porvarin taloon, tuohtumus vain kasvaa oikeutuksessa. Muistan sieltä joskus paketin hakeneeni. Vaellus oli painajainen, ja monet eivät palanneet. Joten tällä kertaa päätin, että yritän parhaani niillä suurikokoisilla vaunuilla, jotka kait taian voimin kaupunkia ympäri tavan takaa kulkevat.

Ja kun pääsin K. Citymarketin taloon, huomasin taas uuden vastoinkäymisen: Ei ollut postipaikkaa talossa. Ei siinä ollut missä oli ollut ennenkin, vaan jonkinmoinen suutari siihen tilaan oli muuttanut. Sen sijaan Postitahon omaisuudeksi merkittyjä kaappeja oli, ja minä mietin, että nämäkö, nämäkö nyt ovat ihmisen eliminoineet. Kauan tuli etsiä, jotta löytyi talon toisreunalta tila, jossa kaksi neitoa tarjosi ihmisille postejaan – posteja, jotka ennen muinoin sai kotiin asti. (Tämä kai postin tarkoitus ja mieli oli, kun se keksittiin. Kohta lienee enää koko maakunnassa yksi postitoimisto, josta on joka kirje noudettava.) Ja kuinka oli vaikeaa löytää postitoimisto tuosta suuresta talosta? Katso: siksi oli, että olivat postiaiheiset kyltit niin pieniä, että oli niitä mentävä läheltä katsomaan, jotta niiden sanoman näki.

Ja paketteineni poistuttuani huomasin, että oli ottanut postineito itsellens’ sen paperin, jolle olin kirjannut tilausnumeroni (en näet ollut taipunut röyhkeään vaatimukseen tulostaa saapumisilmoitusta). Vähän asia vaivasi, koska olisi ollut siinä paperissa vielä tilaa toisillekin muistiinpanoille, mutta en sitä noutamaan rohjennut palata, sillä heikkomieliseksi olisivat ehkä todenneet.

Mutta nyt minulla on kirjoja. Yksi niistä on Sven Lindqvistin Tavoitteena kansanmurha. Kuulostaa se mainiolta oppaalta, josta toivon löytäväni mitä parhaimmat vinkit aloittelijoille.

* * *

Kategoria(t): Valtioasiainpohteet

Valtioasiainpohde IV: Quod licet Iovi, non licet bovi

45002987_2178541662157546_3445938289775738880_n
Facebook-keskusteluun ilmestynyt kuva. Alkuperä ja tekijä tuntemattomia.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan on ”Venäjälle lähetettävä viesti, että meitä ei pelotella”. No, mene sitten, Jens, kirjoittamaan sähköpostia. Tulee halvemmaksi kuin tuo saatanan sotaleikki. Tämän hän siis sanoo samaan aikaan, kun Venäjän läheisyydessä on meneillään ”Naton suurin sotaharjoitus sitten kylmän sodan”. Ihme mulkku. Hän toivoo, ”että Venäjä käyttäytyy turvallisesti ja vastuullisesti”. Onko sitten selviö, että Nato tietenkin käyttäytyy turvallisesti ja vastuullisesti?

Natohan on se verenhimoisten imperialistisikojen juttu, joka toteutti Operaatio Gladion sekä pommitti muusiksi Jugoslavian, Afganistanin ja Libyan. Se organisaatio on tuossa ihan vieressä nyt harjoittelemassa sodankäyntiä. Suomalaisiakin sotilaita on siellä mukana, vaikka Suomi ei kuulu Natoon. Sinnehän Yle yrittää kai tälläkin jutulla suomalaisia pelotella — että ”böö, Venäjä”. Maassamme valtaa pitävät pellet haluavat Suomen Natoon, vaikka kansa sanoo yhä, että ei jumalauta.

– Haluan alleviivata, että Nato ei hae vastakkainasettelua Venäjän kanssa. Emme halua uutta kylmää sotaa, Stoltenberg sanoo.

– Mutta ainoa tapa parantaa suhteitamme Venäjään on lähettää heille selkeä viesti, että meitä ei pelotella, hän jatkaa.

Miten se parantaa suhteita toiseen maahan, että järjestää heidän lähialueillaan sotaharjoituksen ja sanoo, että ”mehän ei sua pelätä, että tuukko, saatana, tappelemaan”? Jos valtioliittouman ainoa tapa parantaa suhteita johonkin maahan on sotaharjoitus ja vittuilu, pitäisi ymmärtää, että tämä valtioliittouma on lähes varmasti joukko aivan saatananmoisia tunareita. Menen nyt naapurin oven eteen pesismailan kanssa, ja kun hän avaa oven, sanon hänelle, että minähän en sinua pelkää.

Voitte sillä aikaa kuunnella tätä:

No, niin. Palasin takaisin suhteita parantamasta. Nyt kaikki talossa tietävät, että olen vakaa ja rauhantahtoinen. Jatkan analyysiä: Jos Nato ei halua vastakkainasettelua Venäjän kanssa, miksi se järjestää tämän sotaharjoituksen? Miksi se laajentaa alueitaan ja tukikohtiaan koko ajan lähemmäs Venäjän rajaa, vaikka Neuvostoliiton hajottua muuta sovittiin? Miksi Nato ylipäätään on olemassa (ainakaan enää)? Millä tavalla Venäjä pelottelee Natoa?

No, sanotaanhan siinä toki sotaharjoituksen viestin olevan, ”että sotilasliiton jäsenmaat tulevat hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenen avuksi.” Mutta eikö tämä ole sitten ollut ennestään selvää? Eiköhän Naton peruskirjan 5. artikla ole aika laajalti tunnettu. Itse asiassa niitä muita artikloja voisi ennemmin tehdä tunnetuiksi. Vai osaako kukaan teistä nimeltä yhtäkään muuta kuin sen viidennen? Kokeilepa. Ja kenen oletetaan hyökkäävän? Jos kyseessä on oikeasti hyökkäyksen suunnittelu Venäjää vastaan, ei Stoltenberg varmaan sitä kerro. Olisi salaista se.

Voihan toki olla, että massiivisen sotaharjoituksen tavoite on oikeasti juuri niin oikeamielinen ja hyväntahtoinen kuin väitetään. Voihan se olla. Toki. Rauhanohjuksia siellä ammutaan terrorismeihin. Mutta miksi Ylelle on niin selviö, että Naton harjoitus on sellainen, kun taas Venäjä pelottelee ja lähes varmasti käyttäytyy vaarallisesti ja vastuuttomasti?* Kuka muuten tulisi niiden maiden avuksi, joita Natoa johtava Yhdysvallat päättää alkaa pommittaa? Voisi olla ihan järkevää näille maille perustaa oma Nato. Ehkä se olisi Sato. Tai Ioto. Tajuatte varmaan.

Onko näiden kysymysten esittäminen osoitus siitä, että saan rahaa Kremlistä? Missä se raha on? Haluan rahan. Pitää ostaa juttuja. Muun muassa teräsvillaa. Muuten en saa koskaan hellaa puhtaaksi. Missä raha, Kreml?

* Mietin tuota lisää juuri äsken, joten teen lisäyksen. Ylehän ei siis oikeastaan sellaista väitä vaan Stoltenberg. Ja Stoltenberg tietenkin haluaa antaa tällaisen kuvan, sillä Nato ja Venäjä ovat vihollisia. Mutta Ylen vika on, ettei se kyseenalaista ”herrojen” puheita ja anna kansalaiselle kriittisiä näkökulmia niihin. Ylen tehtävähän ei toki ole näin tehdäkään, sillä se on Suomen valtion virallisen politiikan äänitorvi. Siitä tosin voidaan ehkä nimenomaan päätellä, että Stoltenbergin puheet ovat myös Suomen virallisen politiikan mukaisia. Ja juuri sehän tässä on vaarallista. (Päivitys 31.10. klo 13.30.)

 

Lähteet:

Raivio, Petri 2018. ”Naton Stoltenberg Ylelle Norjan suursotaharjoituksessa: ’Venäjälle lähetettävä viesti, että meitä ei pelotella'”. Yleisradio 30.10.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10483941.

* * *

Kategoria(t): Valtioasiainpohteet

Valtioasiainpohde III: Porvariston ylihistoriallisesta hankaluudesta

Olin juuri akatemialla kuulemassa luentoa, jonka mukaan 1600-luvulla opiskelijat ja professorit olivat yhteiskunnassamme ylempisäätyisiä suhteessa porvaristoon, talonpoikain lapset mukaan lukien. Paremmin oli moni muukin asia. Opiskelijoilla oli privilegioita ja klassinen sivistys pääasia, mutta nyt kauppiaiden ja pankkiirien sääty hyppii silmille ja kaikki ahdistaa.

Pohdin tänään myös sitä, kuinka on katalain ja epäsiveellisten silmissä demokratia sitä, että neljän vuoden välein kukin antaa yhden äänen yhdelle ehdokkaalle ja sitten ollaan hiljaa ja hyväksytään kaikki, mitä tästä sekavasta hullutuksesta seuraa. Sen sijaan on hyveellisten ja hurskaiden ymmärrys se, että demokratiassa ihminen saa jatkuvasti erilaisten yhteenliittymäin ja ammattikuntain kautta pyrkiä yhteiskuntaansa kultivoimaan. Siksi olisivat mitkä hyvänsä hallituskonseljin toimet näiden vaikutusmahdollisuuksien heikentämiseksi vihamielinen hyökkäys kansanvaltaa vastaan.

Tässä on hauska selkärankainen (Vertebrata):

ScreenHunter_107 Oct. 22 19.09

* * *