Primordial Light

It is that universal and primordial human experience of simple wonder at the being of things to which all true philosophy is ultimately answerable.

— David Bentley Hart, The Experience of God: Being, Consciousness, Bliss (2013, 129)

I have lately began to believe that ancient and medieval philosophies — virtue ethics, ontological idealism, and stuff — are very often better than modern philosophies. Like primordial people had just understood things more clearly. The thinkers of the modern age have buried all that revelation under their own thoughts — rather than accepting what the reality around them gives.

This was also the view of Frithjof Schuon, a founder of the Perennialist School, with whom I have at least indirectly disagreed in this one. But past weeks I have began to see the probable reason why he thought so, when I have read writings of an Eastern Orthodox scholar David Bentley Hart. For example, Hart’s defense of Aristotelian metaphysics is quite convincing.

Unfortunately, this does not help me at all with my doctoral thesis, which is very tied to analytic philosophy.

* * *

Mainokset

Few words on Griffin’s theism

Europe_a_Prophecy,_copy_D,_object_1_(Bentley_1,_Erdman_i,_Keynes_i)_British_MuseumLately, I have read David Ray Griffin’s article on process panentheism. His article, titled ”Panentheism: A Postmodern Revelation”, is published in a book called In Whom We Live and Move and Have Our Being: Panentheistic Reflections on God’s Presence in a Scientific World, edited by Philip Clayton and Arthur Peacocke.

According to Griffin’s view, God is not the source of everything. There have been ”chaotic events” alongside God, and the act of creation is to organize these events as a universe. Griffin says that those events are metaphysically as necessary as God, although the universe created from them is contingent. God, he says, contains the metaphysical principles, causality, and the laws of mathematics and logic, that form and sustain the universe.

Griffin says that this was also a view of many classical Christian theologians, but it was abandoned when other theologians wanted to oppose the views of Marcion, a gnostic theologian. Marcion believed that matter is evil and the cause of all evil events of the universe. As a response to his theology, Christian theologians advocated creatio ex nihilo, creation from nothing, and a view that matter cannot be evil because it is created by the benevolent God. Hermogenes, a Christian Platonist, warned theologians from adopting this view, for it would open the doors for blaming God of the existence of evil.

I am unsure in what way the belief, that God has not created that primordial event stuff, would be an answer to the problem of evil. Perhaps the answer lies in closer analysis of the nature of those necessary events. The principles guiding the natural order of things are, according to Griffin, part of God, so the evil must be in the events, not in the principles.

But is this view necessary from the point of view of evil? There are other answers to that problem, compatible with the creatio ex nihilo doctrine. Assuming that there is something else metaphysically necessary than God, seems to be in itself much more problematic view, than the problem of evil — or any other problem of theism. Rather I would sympathize the view of David Bentley Hart, Russell Stannard and Seyyed Hossein Nasr, that God is the source of existence, and choose some other explanation for evil.

* * *

Sekapohde XII: Pupuvampyyrikyborgi

Että sinä mieluummin vietät aikaasi todellisten ihmisten kanssa ja teet todellisia asioita? Painu nyt vittuun.

— Hannu Rajaniemi, Näkymättömät planeetat

Käwin juuri kirjakaupassa. Jalkaisin menin, sillä rutto wei muulin. Ostin uuden muistikirjan, jotta woisin mietteitä ylöskirjata. Alkaa wanha jo saawuttaa wiimeistä siwuaan. Niin ikään ostin Mestari Kongin Keskustelut, kiinanuskoisten pyhiä kirjoituksia, jotka Suomenmaan kansan kielelle owat taannoin käännetyt. Niiden äärellä sitten teetä juoden pohdin.

Muutoin onkin siinä kaupassa filosofian kirjain määrä wähäinen ja jumaluusopin tätä nykyä olematon. Ne owat tyystin elämäntaito-oppailla korwanneet. Tällaisesta kerettiläisyyden rehottamisesta minä wielä wihaisen kirjelmän maaherralle laadin – ja siitä, että kowin suuria owat yhäti kirjain hinnat. Joku katala juut… rahanlainaajako hinnat huimina pitää?

Kerronpa myös, että kun käwin uuden tietokoneen muutama kuu sitten ostamassa, kehui tawaranesittelijä, että jo on hywä kone, saattaa toimia jopa neljä wuotta, jos ei sen äärellä hengitä. Satoja killinkejä sellaisesta tuli pulittaa. Neljä ajastaikaa! Jo on tämä rappion aika, kun neljän wuoden käyttöikää pitäisi kauppatahon mielestä lumoutuneena äimistellä.

Wakaasti uskon, että parempien aikojen rele- ja reikäkorttikoneet owat yhä toimintakuntoisia. Sellaisen minä wielä pirttiini.

* * *

Kävin puodissa ostamassa aineita, muun muassa perunasalaattia. En ole ihan varma, onko siinä salaattia. Perunaa on. Ja jotain valkeaa mössöä. Sitä miettiessäni mieleeni tuli Fjodor Dostojevskin novelli Valkeat yöt. Se on hyvä. Kauppahyllyntarkastelussa vahvistui samalla viime kuukausien aikana tekemäni havainto, että jauhelihapihvejä ei ole enää olemassa. Ennen niitä oli. Ennen oli myös luolakarhuja. Ne ovat jänniä.

Maksunottajaneidolla oli nuha. Jos olisin kusipää, olisin sanonut: ”Sitä on liikkeellä, heh heh.” Koska ainahan sitä, saatana, on. Ollessani palaamassa siihen tilaan, jota rajaavien seinien sisällä asun ja pohdin, näin maassa ns. makeisen. En siihen koskenut, sillä terävä ja observantti mieleni tunnisti siinä heti ansan.

* * *

Minua kovasti hämmentää, että 1500-luvulle sijoittuvan Reign-sarjan toisen jakson lopussa oleva nurmikko näyttää siltä, että se on ajettu ruohonleikkurilla. Ruohonleikkurihan keksittiin vasta 1830. Miksi kaikki on paskaa ja väärin?

Sitä, että Nostradamus näyttää sarjassa kerronnallisista syistä väärän ikäiseltä, voin vallan hyvin katsoa sormien läpi. Minulla on läpinäkyvät sormet.

Olisipa minulla kätyreitä. Seisoisin heidän kanssaan vuoren rinteellä ja katselisin, kun arkkiviholliseni pakenee erämaahan. Hän pysähtyisi, katsoisi minua kohti puiden lomasta ja jatkaisi sitten pakoaan. Sitten kätyrini lähtisivät hänen peräänsä. Tästä haaveilen. Ja siitä, että olisin pupuvampyyrikyborgi.

* * *

Yleispohde I: Valtamedian Ytimessä

Ensimmäiseksi suosittelen lukemaan Olli Tammilehdon artikkelin ”Infosota ja journalismin kuolema”. Sen jälkeen kannattaa lukea Tammilehdon blogiteksti siitä, kuinka journalismin kuolema näkyy itse tekstin julkisuuteen saattamisen prosessissa.

Tarinoita sodasta on paljon, mutta kuinka moni niistä 
on totta? Totuudellisuuteen pyrkivä sotajournalismi on vaikeaa, sillä osapuolet pyrkivät vääristämään tietoja omaksi edukseen 
ja niiden tarkistaminen on usein hengenvaarallista. Tässä tilanteessa voi helposti syntyä itse itseään vahvistava kertomus, jolla on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa: sodan alussa epäluotettavista ja hatarista lähteistä saadun tiedon perusteella luodaan tulkintakehys ja myöhemmin saapuvasta tietovirrasta suodatetaan pois tähän sopimaton tieto.

https://www.rauhanpuolustajat.org/infosota-ja-journalismin-kuolema/ 

Siis minun artikkelini ongelmana eivät olleet valeuutissivustot vaan se, että käytin lähteitä, jotka eivät olleet linjassa valtamedian kanssa.

Alho kertoi, että opetus- ja kulttuuriministeriö, joka jakaa mielipidelehtitukea, vaatii nyt, että myös mielipidelehtien on tarkistettava faktoja. Jos tämä tarkoittaa mukauttamista valtamedian näkemyksiin ja tulkintoihin, kuten nyt vahvasti näyttää, mielipidelehtiä ei kohta ole tai jos on ne eivät saa mielipidelehtitukea.

http://www.tammilehto.info/blogi/2017/11/20/sensuuria-valeuutissyytosten-varjolla/ 

”Infosota ja journalismin kuolema” on erinomaisen mainio artikkeli. Olen sitä suositellut, ja suosittelen jatkossakin. Ydin-lehden palaute on ilmeisen epärehellistä. He eivät kerro, mikä lähteistä on ”valesivusto”. Hankala sitä onkin sanoa. Ehkä vähiten tunnettu ja arvovaltainen on Consortium News? Se ei ole tullut itselleni ainakaan kovinkaan tutuksi, vaikka olen joskus sivua vilkaissut.

Facebookissa Ydin-lehti juoksee piiloon journalistin ohjeiden taakse:

”Ydin-lehdellä on vastaava päätoimittaja ja olemme sitoutuneet journalistin ohjeisiin. Se tarkoittaa sitä, että kaikkea emme julkaise etenkin jos jutussa on väittämiä, joiden lähde on epäselvä tai selvästi valheellinen. Tämä on nyt aiheuttanut pahaa mieltä. Me emme nimittäin julkaise mielipidekirjoituksia.”

https://www.facebook.com/ydinlehti/posts/1285234561582470

(Mielipidelehtituki heille toki kelpaa.)

”Faktantarkistus” on de facto pyrkimys mukauttaa tiedonvälitys valtaa pitävien ideologiaan. Valtamediathan sitä tekevät, eivät riippumattomat tutkijat, ja media edustaa aina omistajansa maailmankatsomusta. Ydin-lehti on nyt ilmeisesti päättänyt mukautua saadakseen rahaa. Ja toki, ammattimainen lehti tarvitsee rahaa pystyäkseen elämään, mutta jos sisältö näin uhrataan, lehden arvoa on vaikea nähdä.

Aiheesta lisää:
http://www.revalvaatio.org/valeuutisten-huuma-ja-vaara/
http://www.revalvaatio.org/valeuutisten-anatomia-washington-postissa/
http://patomaki.fi/2015/06/hesarin-aika-on-ohi/

* * *

A Holy Grail in a Bookshelf

One of my scholarly interests is an esoteric philosophy called perennialism. To put it briefly, perennialism is a view that there are some profound truths that have been given to mankind by the Absolute (that can be identified, for example, as the God or Śūnyatā) either by direct divine revelation, meditative realization or natural reason in ancient times. These truths have then existed among humans inside of religious, mythological and philosophical traditions.

In Western esotericism, these profound truths are called philosophia perennis and prisca theologia. The former term was first used by a Catholic and Neo-Platonic theologian Agostino Steuco in the 16th century. In the early modern period, Gottfried Wilhelm Leibniz wrote about the topic, and in the 20th century Aldous Huxley wrote a book about it, The Perennial Philosophy. In Hinduism, sanātana dharma is similar term to philosophia perennis.

In the 20th century, the term perennialism was associated with a movement established by René Guénon and Frithjof Schuon and continued by Ananda Coomaraswamy and Titus Burckhardt. Guénon noticed that the esoteric movements of the modern West do not actually hold any primordial revelation or initation, so he abandoned them and rather went to look for the perennial wisdom from traditional religions. Later, Schuon cultivated his ideas further.

Frithjof Schuon used the term sophia perennis which includes philosophia perennis and religio perennis. He can be considered as the most notable perennialist thinker and author, and he originated the purely spiritual lineage of the Guénonian movement. Its most significant living thinker is an Iranian Sufi scholar, Seyyed Hossein Nasr. There is also more politically oriented branch that can be seen as a deviation from the Guénonian spiritual philosophy.

I am also under the impression that neo-Thomist philosophers, like Frederick Copleston, and New Agers also consider perennial philosophy as part of their thinking, but I have not yet looked into that. I am probably going to do that at least what comes to the neo-Thomist interpretation. The most interesting book I have so far read about perennialism is Paths to the Heart: Sufism and the Christian East (ed. James S. Cutsinger), written in Schuonian spirit.

* * *