Sekapohde VIII: Arkkivihollisille huutia

Onko mahdollista pötkiä muuallekin kuin pakoon? Tapaatteko pötkiä? Miten se eroaa juoksemisesta? Jos se tarkoittaa pelkästään pakoonjuoksentaa, lienee tarpeetonta sanallisesti lisätä, että se suoritetaan pakoon (pötkiä pakoon = pakoonjuosta pakoon).

Jos siis palkkatappajasi tulee sanomaan: ”Arkkivihollisenne pötki”, on selviö, että hän on tätä myös miettinyt ja näin muodoin älyllispersoona. Hän jos kuka arkkivihollisenne paosta yhyttää ja listii. Tai jos on vihollinen paperiarkki, tämän silppuroi.

Paperiarkki mitä luultavimmin piiloutuu arkistoon, ehkäpä riisin sekaan. Siellä se ei huomiota herätä (ja nukuttaa ei huomiota voine). Jos tulen tätä ajatelleeksi, lienen palkkatappaja vailla vertaa. Verran siis jostain hankkinen, mutta nyt voisi olla iltateen aika.

* * *

Miten tehdään, kun tehdään toden teolla? Se kuulostaa tavalta tehdä muodostamalla asiantila. Mutta miten muutoin voisi tehdä? Olemalla propositio? Helpompaa lienee olla asiantila kuin abstraktiolio.

Miksi sanotaan, että jotain tehdään jostain ”käsin”? Esimerkiksi YK:ta johdetaan New Yorkista käsin. Tokkohan vain johdetaan käsin. Ei ylety. Ei näy sieltä viitonta globaalisti – paitsi ehkä videoneuvottelulaitteitse.

Missä ovat huudit? Miten ollaan huudeilla? Saatteko huutia, jos menette väärille? Onko mentävä huudeille ollakseen jonkun pakeilla? Kuinka monta paetta mahtuu yhteen huutiin?

Jos on varmuuden vuoksi, onko varmuuden luode? Entä varmuuden koillinen? Muuallako ei koita ole, aamun tai muutoinkaan? Sinnekö kannattaa gobeliinit viedä?

(Taivutusmuoto ”vuoksen” kuulostaa siltä, että nominatiivin pitäisi olla ”vuos”. Vrt. hius–hiuksen. Toisaalta: äes–äkeen, jolloin sanan ”vuos” genetiivi olisi ”vukeen”, ja eihän se nyt käy.)

Joustopiikkiäes takaa. Kuvalähde: Rasbak – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

PS. Ensimmäinen julkaisuni aitona akateemisen älymystön edustajana löytyy täältä.

* * *