Sekapohde XII: Pupuvampyyrikyborgi

Että sinä mieluummin vietät aikaasi todellisten ihmisten kanssa ja teet todellisia asioita? Painu nyt vittuun.

— Hannu Rajaniemi, Näkymättömät planeetat

Käwin juuri kirjakaupassa. Jalkaisin menin, sillä rutto wei muulin. Ostin uuden muistikirjan, jotta woisin mietteitä ylöskirjata. Alkaa wanha jo saawuttaa wiimeistä siwuaan. Niin ikään ostin Mestari Kongin Keskustelut, kiinanuskoisten pyhiä kirjoituksia, jotka Suomenmaan kansan kielelle owat taannoin käännetyt. Niiden äärellä sitten teetä juoden pohdin.

Muutoin onkin siinä kaupassa filosofian kirjain määrä wähäinen ja jumaluusopin tätä nykyä olematon. Ne owat tyystin elämäntaito-oppailla korwanneet. Tällaisesta kerettiläisyyden rehottamisesta minä wielä wihaisen kirjelmän maaherralle laadin – ja siitä, että kowin suuria owat yhäti kirjain hinnat. Joku katala juut… rahanlainaajako hinnat huimina pitää?

Kerronpa myös, että kun käwin uuden tietokoneen muutama kuu sitten ostamassa, kehui tawaranesittelijä, että jo on hywä kone, saattaa toimia jopa neljä wuotta, jos ei sen äärellä hengitä. Satoja killinkejä sellaisesta tuli pulittaa. Neljä ajastaikaa! Jo on tämä rappion aika, kun neljän wuoden käyttöikää pitäisi kauppatahon mielestä lumoutuneena äimistellä.

Wakaasti uskon, että parempien aikojen rele- ja reikäkorttikoneet owat yhä toimintakuntoisia. Sellaisen minä wielä pirttiini.

* * *

Kävin puodissa ostamassa aineita, muun muassa perunasalaattia. En ole ihan varma, onko siinä salaattia. Perunaa on. Ja jotain valkeaa mössöä. Sitä miettiessäni mieleeni tuli Fjodor Dostojevskin novelli Valkeat yöt. Se on hyvä. Kauppahyllyntarkastelussa vahvistui samalla viime kuukausien aikana tekemäni havainto, että jauhelihapihvejä ei ole enää olemassa. Ennen niitä oli. Ennen oli myös luolakarhuja. Ne ovat jänniä.

Maksunottajaneidolla oli nuha. Jos olisin kusipää, olisin sanonut: ”Sitä on liikkeellä, heh heh.” Koska ainahan sitä, saatana, on. Ollessani palaamassa siihen tilaan, jota rajaavien seinien sisällä asun ja pohdin, näin maassa ns. makeisen. En siihen koskenut, sillä terävä ja observantti mieleni tunnisti siinä heti ansan.

* * *

Minua kovasti hämmentää, että 1500-luvulle sijoittuvan Reign-sarjan toisen jakson lopussa oleva nurmikko näyttää siltä, että se on ajettu ruohonleikkurilla. Ruohonleikkurihan keksittiin vasta 1830. Miksi kaikki on paskaa ja väärin?

Sitä, että Nostradamus näyttää sarjassa kerronnallisista syistä väärän ikäiseltä, voin vallan hyvin katsoa sormien läpi. Minulla on läpinäkyvät sormet.

Olisipa minulla kätyreitä. Seisoisin heidän kanssaan vuoren rinteellä ja katselisin, kun arkkiviholliseni pakenee erämaahan. Hän pysähtyisi, katsoisi minua kohti puiden lomasta ja jatkaisi sitten pakoaan. Sitten kätyrini lähtisivät hänen peräänsä. Tästä haaveilen. Ja siitä, että olisin pupuvampyyrikyborgi.

* * *

Mainokset

Sekapohde XI: Myyttinen valtakunta

En ole koskaan käynyt Maarianhaminassa, vaikka se on lähellä. Se vaikuttaa myyttiseltä paikalta. Se on Suomen kaupunki, silti kuin toisessa ulottuvuudessa. Jos sinne pääsisi junalla, olisin eittämättä jo käynyt siellä, uteliaisuuden opastamana.

Millainen paikka on Maarianhamina? Onko siellä haltioita? Velhoja? Lohikäärmeitä? Luultavasti ei. Jos niitä siellä olisi, olisi kait niitä Turussakin. Ja luultavasti Humppilassa. Se ei ole kaukana. Ainakin niissä olisi kuultu haltioista, velhoista ja lohikäärmeistä.

Turussa tosin on kuultu sellaisista. Se ei voi olla sattumaa. Tai se voi olla. Jos todellisuus on keittoa. En tiedä, mitä keitossa ovat ”sattumat”, sillä en useinkaan käsittele keittoja. En liioin etsi tietoa siitä, mitä sattumat keitossa ovat. Se ei luultavasti ole kiinnostavaa.

En myöskään hakukoneta esiin kuvia Maarianhaminasta. Se saattaisi rikkoa lumouksen. Sen vallassa olevat maarianhaminalaiset pääsisivät vapaaksi. En ehkä koskaan mene sinne. Haaveilen siitä vain. Kuka tietää, onko Maarianhaminaa edes olemassa?

* * *

Sekapohde X: Sokkelin arvoitus

Päivällä tein leipiä (laitoin siis asiaa markkinataloudesta ostetuille leiville; en niitä itse leiväntekoaineesta valmistanut) ja asettelin ne leikkuulaudalle. Tiedostamattomasti laitoin ne siten, että ne olivat samansuuntaisesti. Kun huomasin tämän, kuvittelin, että ne ovat avaruusaluksia matkalla vihollisen kimppuun.

Tämä sai minut pohtimaan, mikä on paras tapa päästä vihollisen kimppuun. Jäisin tietenkin vaanimaan, kun vihollinen poistuu kukkakaupasta, jonne olen häntä seurannut. Sitten hyppään kimppuun ja otan sen. Heitän kukkavihon pois. Sitten tarkastan, onko hänellä muita vihkoja. Jos ei, hän ei ole enää vihollinen.

* * *

Mitä kirottua juutasta on ”väljä vesi”? Ostin ruoan, joka on keitettävä sellaisessa. En aikonutkaan sitä jääkuution sisällä keittää, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että toisinaan niinkin voisi tehdä.

Sangen usein valmistusohjeet hämmentävät, mutta keittoasioiden tapauksessa on se soveliastakin. Silloin minun ei tarvitse hämmentää itse vaan saan käyttää sen ajan miettimällä esimerkiksi avainviulua tai sokkelia. Minun piti tosin googlata, mikä on sokkeli, sillä en sitä tiennyt.

Sokkeli.jpg

”Sokkelista käytetään myös nimitystä perusmuuri.” – Wikipedia. By Wikiman897 – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

Sekapohde IX: Beltane – Metafyysillinen kronometri

Ellei olisi pääsiäinen juuri ollut käsillä – kuin lammaksen veri uhripapin hyppysissä –, olettaisin, että nyt on joulu. Mutta sittenpä tajusin, että on tietenkin beltane-juhlan aatto. Sen tautta ovat lähitienoon asukkaat pakanallisiin asusteisiinsa sonnustautuneet ja väkijuomia muassaan kantavat. Toivottavasti pian tekee kunnianarvoisa maaherra tästä menosta lopun, sillä karkean rahvaan läpi vei tieni puotiin ja takaisin.

Viime yönä näin unen, jossa Turun Kauppatorin laidalla oli linna, ja siinä linnassa katselin ruosteista ja hajonnutta kelloa. Sillä oli jonkintapainen metafyysillinen merkitys, jota ei minun tietooni unessa ehditty saattaa. Ja se uni päättyi, kun pahantekijäksi uskomani laitettiin kottikärryihin, joilla hän lensi Kuuhun. Lentäessään yli Kauppatorin huusi hän kehotuksen kaikille seurata häntä. Rebelliöösiä henkeä oli käytöksessään.

Loppupäivän käytän pohtien idän kirkon mystillistä eskatologiaa.

1024px-Beltane_Bonfire_on_Calton_Hill

Beltanen juhlintaa skottikansan mailla. Kuva: By Rosser1954 – self-made – Roger Griffith, Public Domain.

* * *

Sekapohde VIII: Arkkivihollisille huutia

Onko mahdollista pötkiä muuallekin kuin pakoon? Tapaatteko pötkiä? Miten se eroaa juoksemisesta? Jos se tarkoittaa pelkästään pakoonjuoksentaa, lienee tarpeetonta sanallisesti lisätä, että se suoritetaan pakoon (pötkiä pakoon = pakoonjuosta pakoon).

Jos siis palkkatappajasi tulee sanomaan: ”Arkkivihollisenne pötki”, on selviö, että hän on tätä myös miettinyt ja näin muodoin älyllispersoona. Hän jos kuka arkkivihollisenne paosta yhyttää ja listii. Tai jos on vihollinen paperiarkki, tämän silppuroi.

Paperiarkki mitä luultavimmin piiloutuu arkistoon, ehkäpä riisin sekaan. Siellä se ei huomiota herätä (ja nukuttaa ei huomiota voine). Jos tulen tätä ajatelleeksi, lienen palkkatappaja vailla vertaa. Verran siis jostain hankkinen, mutta nyt voisi olla iltateen aika.

* * *

Miten tehdään, kun tehdään toden teolla? Se kuulostaa tavalta tehdä muodostamalla asiantila. Mutta miten muutoin voisi tehdä? Olemalla propositio? Helpompaa lienee olla asiantila kuin abstraktiolio.

Miksi sanotaan, että jotain tehdään jostain ”käsin”? Esimerkiksi YK:ta johdetaan New Yorkista käsin. Tokkohan vain johdetaan käsin. Ei ylety. Ei näy sieltä viitonta globaalisti – paitsi ehkä videoneuvottelulaitteitse.

Missä ovat huudit? Miten ollaan huudeilla? Saatteko huutia, jos menette väärille? Onko mentävä huudeille ollakseen jonkun pakeilla? Kuinka monta paetta mahtuu yhteen huutiin?

Jos on varmuuden vuoksi, onko varmuuden luode? Entä varmuuden koillinen? Muuallako ei koita ole, aamun tai muutoinkaan? Sinnekö kannattaa gobeliinit viedä?

(Taivutusmuoto ”vuoksen” kuulostaa siltä, että nominatiivin pitäisi olla ”vuos”. Vrt. hius–hiuksen. Toisaalta: äes–äkeen, jolloin sanan ”vuos” genetiivi olisi ”vukeen”, ja eihän se nyt käy.)

Joustopiikkiäes takaa. Kuvalähde: Rasbak – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

PS. Ensimmäinen julkaisuni aitona akateemisen älymystön edustajana löytyy täältä.

* * *