Sekapohde XI: Myyttinen valtakunta

En ole koskaan käynyt Maarianhaminassa, vaikka se on lähellä. Se vaikuttaa myyttiseltä paikalta. Se on Suomen kaupunki, silti kuin toisessa ulottuvuudessa. Jos sinne pääsisi junalla, olisin eittämättä jo käynyt siellä, uteliaisuuden opastamana.

Millainen paikka on Maarianhamina? Onko siellä haltioita? Velhoja? Lohikäärmeitä? Luultavasti ei. Jos niitä siellä olisi, olisi kait niitä Turussakin. Ja luultavasti Humppilassa. Se ei ole kaukana. Ainakin niissä olisi kuultu haltioista, velhoista ja lohikäärmeistä.

Turussa tosin on kuultu sellaisista. Se ei voi olla sattumaa. Tai se voi olla. Jos todellisuus on keittoa. En tiedä, mitä keitossa ovat ”sattumat”, sillä en useinkaan käsittele keittoja. En liioin etsi tietoa siitä, mitä sattumat keitossa ovat. Se ei luultavasti ole kiinnostavaa.

En myöskään hakukoneta esiin kuvia Maarianhaminasta. Se saattaisi rikkoa lumouksen. Sen vallassa olevat maarianhaminalaiset pääsisivät vapaaksi. En ehkä koskaan mene sinne. Haaveilen siitä vain. Kuka tietää, onko Maarianhaminaa edes olemassa?

* * *

Mainokset

Sekapohde X: Sokkelin arvoitus

Päivällä tein leipiä (laitoin siis asiaa markkinataloudesta ostetuille leiville; en niitä itse leiväntekoaineesta valmistanut) ja asettelin ne leikkuulaudalle. Tiedostamattomasti laitoin ne siten, että ne olivat samansuuntaisesti. Kun huomasin tämän, kuvittelin, että ne ovat avaruusaluksia matkalla vihollisen kimppuun.

Tämä sai minut pohtimaan, mikä on paras tapa päästä vihollisen kimppuun. Jäisin tietenkin vaanimaan, kun vihollinen poistuu kukkakaupasta, jonne olen häntä seurannut. Sitten hyppään kimppuun ja otan sen. Heitän kukkavihon pois. Sitten tarkastan, onko hänellä muita vihkoja. Jos ei, hän ei ole enää vihollinen.

* * *

Mitä kirottua juutasta on ”väljä vesi”? Ostin ruoan, joka on keitettävä sellaisessa. En aikonutkaan sitä jääkuution sisällä keittää, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että toisinaan niinkin voisi tehdä.

Sangen usein valmistusohjeet hämmentävät, mutta keittoasioiden tapauksessa on se soveliastakin. Silloin minun ei tarvitse hämmentää itse vaan saan käyttää sen ajan miettimällä esimerkiksi avainviulua tai sokkelia. Minun piti tosin googlata, mikä on sokkeli, sillä en sitä tiennyt.

Sokkeli.jpg

”Sokkelista käytetään myös nimitystä perusmuuri.” – Wikipedia. By Wikiman897 – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

Sekapohde IX: Beltane – Metafyysillinen kronometri

Ellei olisi pääsiäinen juuri ollut käsillä – kuin lammaksen veri uhripapin hyppysissä –, olettaisin, että nyt on joulu. Mutta sittenpä tajusin, että on tietenkin beltane-juhlan aatto. Sen tautta ovat lähitienoon asukkaat pakanallisiin asusteisiinsa sonnustautuneet ja väkijuomia muassaan kantavat. Toivottavasti pian tekee kunnianarvoisa maaherra tästä menosta lopun, sillä karkean rahvaan läpi vei tieni puotiin ja takaisin.

Viime yönä näin unen, jossa Turun Kauppatorin laidalla oli linna, ja siinä linnassa katselin ruosteista ja hajonnutta kelloa. Sillä oli jonkintapainen metafyysillinen merkitys, jota ei minun tietooni unessa ehditty saattaa. Ja se uni päättyi, kun pahantekijäksi uskomani laitettiin kottikärryihin, joilla hän lensi Kuuhun. Lentäessään yli Kauppatorin huusi hän kehotuksen kaikille seurata häntä. Rebelliöösiä henkeä oli käytöksessään.

Loppupäivän käytän pohtien idän kirkon mystillistä eskatologiaa.

1024px-Beltane_Bonfire_on_Calton_Hill

Beltanen juhlintaa skottikansan mailla. Kuva: By Rosser1954 – self-made – Roger Griffith, Public Domain.

* * *

Sekapohde VIII: Arkkivihollisille huutia

Onko mahdollista pötkiä muuallekin kuin pakoon? Tapaatteko pötkiä? Miten se eroaa juoksemisesta? Jos se tarkoittaa pelkästään pakoonjuoksentaa, lienee tarpeetonta sanallisesti lisätä, että se suoritetaan pakoon (pötkiä pakoon = pakoonjuosta pakoon).

Jos siis palkkatappajasi tulee sanomaan: ”Arkkivihollisenne pötki”, on selviö, että hän on tätä myös miettinyt ja näin muodoin älyllispersoona. Hän jos kuka arkkivihollisenne paosta yhyttää ja listii. Tai jos on vihollinen paperiarkki, tämän silppuroi.

Paperiarkki mitä luultavimmin piiloutuu arkistoon, ehkäpä riisin sekaan. Siellä se ei huomiota herätä (ja nukuttaa ei huomiota voine). Jos tulen tätä ajatelleeksi, lienen palkkatappaja vailla vertaa. Verran siis jostain hankkinen, mutta nyt voisi olla iltateen aika.

* * *

Miten tehdään, kun tehdään toden teolla? Se kuulostaa tavalta tehdä muodostamalla asiantila. Mutta miten muutoin voisi tehdä? Olemalla propositio? Helpompaa lienee olla asiantila kuin abstraktiolio.

Miksi sanotaan, että jotain tehdään jostain ”käsin”? Esimerkiksi YK:ta johdetaan New Yorkista käsin. Tokkohan vain johdetaan käsin. Ei ylety. Ei näy sieltä viitonta globaalisti – paitsi ehkä videoneuvottelulaitteitse.

Missä ovat huudit? Miten ollaan huudeilla? Saatteko huutia, jos menette väärille? Onko mentävä huudeille ollakseen jonkun pakeilla? Kuinka monta paetta mahtuu yhteen huutiin?

Jos on varmuuden vuoksi, onko varmuuden luode? Entä varmuuden koillinen? Muuallako ei koita ole, aamun tai muutoinkaan? Sinnekö kannattaa gobeliinit viedä?

(Taivutusmuoto ”vuoksen” kuulostaa siltä, että nominatiivin pitäisi olla ”vuos”. Vrt. hius–hiuksen. Toisaalta: äes–äkeen, jolloin sanan ”vuos” genetiivi olisi ”vukeen”, ja eihän se nyt käy.)

Joustopiikkiäes takaa. Kuvalähde: Rasbak – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

PS. Ensimmäinen julkaisuni aitona akateemisen älymystön edustajana löytyy täältä.

* * *

Sekapohde VII: Rauhaa ja järkeä

Tänään kohtasin kaksi kirjoitelmaa, joissa siteerattiin signifikantteja luterilaisia yksilöitä varhaismodernin aikakauden alusta ja lopusta. Koska ovat heidän sanansa sangen mielekkäitä, laitan sitaatit tähän lukijain iloksi ja heidän sielujensa kultivaatioksi. En tosin tällä pohteella itse saksanuskoiseksi tunnustaudu. 

Ensimmäinen sitaatti on 1700-luvun valistusfilosofi Immanuel Kantin kirjasta Ikuiseen rauhaan (1795), josta muinoin laadin kulttuurihistorian tutkimussuunnitelman.

”Täytyy tunnustaa, että suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat sivistyneitä kansoja, koituvat sodasta, mutta eivät niinkään parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä varustelusta edessä olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki voimat, sen kulttuurin kaikki hedelmät, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin hyväksi.”

Toinen on peräisin Martti Lutherilta (Disputaatio ihmisestä, teesit 4–6), jonka toimien juhlavuotta (1517–2017) protestantit tällä hetkellä todeksi elävät.

”Tämän maailman asioista tärkein, korkein ja paras asia on järki. Se on jotakin jumalallista. Se on kaikkien tieteiden, lääketieteen ja lakien synnyttäjä ja opastaja, myös minkä tahansa sellaisen viisauden, voiman, hyveen ja kunnian, jonka ihminen voi omistaa tässä ajallisessa elämässä. Tämän johdosta sitä on kutsuttavaksi siksi eriyttäväksi, olemukselliseksi eroksi, joka erottaa ihmisen eläimistä ja muista olioista.”

Sitaatteja en tosin ole ottanut primaariaineistosta – ja ideaalisessa tilanteessahan ilman muuta otettaisiin – vaan seuraavista artikkeleista:

Jokisalo, Jouko
”Uusi puolustusselonteko – vaarallisen idealismin aikakauden tuote”. Kansan Uutiset, 28.2.2017:
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3679151-uusi-puolustusselonteko-vaarallisen-idealismin-aikakauden-tuote.

Loikkanen, Juuso
”Onko luterilainen luonnollinen teologia mahdotonta?” Areiopagi, 28.2.2017:
http://www.areiopagi.fi/2017/02/onko-luterilainen-luonnollinen-teologia-mahdotonta/.

39377944-martin-luther

* * *