Sekapohde XI: Myyttinen valtakunta

En ole koskaan käynyt Maarianhaminassa, vaikka se on lähellä. Se vaikuttaa myyttiseltä paikalta. Se on Suomen kaupunki, silti kuin toisessa ulottuvuudessa. Jos sinne pääsisi junalla, olisin eittämättä jo käynyt siellä, uteliaisuuden opastamana.

Millainen paikka on Maarianhamina? Onko siellä haltioita? Velhoja? Lohikäärmeitä? Luultavasti ei. Jos niitä siellä olisi, olisi kait niitä Turussakin. Ja luultavasti Humppilassa. Se ei ole kaukana. Ainakin niissä olisi kuultu haltioista, velhoista ja lohikäärmeistä.

Turussa tosin on kuultu sellaisista. Se ei voi olla sattumaa. Tai se voi olla. Jos todellisuus on keittoa. En tiedä, mitä keitossa ovat ”sattumat”, sillä en useinkaan käsittele keittoja. En liioin etsi tietoa siitä, mitä sattumat keitossa ovat. Se ei luultavasti ole kiinnostavaa.

En myöskään hakukoneta esiin kuvia Maarianhaminasta. Se saattaisi rikkoa lumouksen. Sen vallassa olevat maarianhaminalaiset pääsisivät vapaaksi. En ehkä koskaan mene sinne. Haaveilen siitä vain. Kuka tietää, onko Maarianhaminaa edes olemassa?

* * *

Mainokset

Sekapohde X: Sokkelin arvoitus

Päivällä tein leipiä (laitoin siis asiaa markkinataloudesta ostetuille leiville; en niitä itse leiväntekoaineesta valmistanut) ja asettelin ne leikkuulaudalle. Tiedostamattomasti laitoin ne siten, että ne olivat samansuuntaisesti. Kun huomasin tämän, kuvittelin, että ne ovat avaruusaluksia matkalla vihollisen kimppuun.

Tämä sai minut pohtimaan, mikä on paras tapa päästä vihollisen kimppuun. Jäisin tietenkin vaanimaan, kun vihollinen poistuu kukkakaupasta, jonne olen häntä seurannut. Sitten hyppään kimppuun ja otan sen. Heitän kukkavihon pois. Sitten tarkastan, onko hänellä muita vihkoja. Jos ei, hän ei ole enää vihollinen.

* * *

Mitä kirottua juutasta on ”väljä vesi”? Ostin ruoan, joka on keitettävä sellaisessa. En aikonutkaan sitä jääkuution sisällä keittää, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että toisinaan niinkin voisi tehdä.

Sangen usein valmistusohjeet hämmentävät, mutta keittoasioiden tapauksessa on se soveliastakin. Silloin minun ei tarvitse hämmentää itse vaan saan käyttää sen ajan miettimällä esimerkiksi avainviulua tai sokkelia. Minun piti tosin googlata, mikä on sokkeli, sillä en sitä tiennyt.

Sokkeli.jpg

”Sokkelista käytetään myös nimitystä perusmuuri.” – Wikipedia. By Wikiman897 – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

Sekapohde IX: Beltane – Metafyysillinen kronometri

Ellei olisi pääsiäinen juuri ollut käsillä – kuin lammaksen veri uhripapin hyppysissä –, olettaisin, että nyt on joulu. Mutta sittenpä tajusin, että on tietenkin beltane-juhlan aatto. Sen tautta ovat lähitienoon asukkaat pakanallisiin asusteisiinsa sonnustautuneet ja väkijuomia muassaan kantavat. Toivottavasti pian tekee kunnianarvoisa maaherra tästä menosta lopun, sillä karkean rahvaan läpi vei tieni puotiin ja takaisin.

Viime yönä näin unen, jossa Turun Kauppatorin laidalla oli linna, ja siinä linnassa katselin ruosteista ja hajonnutta kelloa. Sillä oli jonkintapainen metafyysillinen merkitys, jota ei minun tietooni unessa ehditty saattaa. Ja se uni päättyi, kun pahantekijäksi uskomani laitettiin kottikärryihin, joilla hän lensi Kuuhun. Lentäessään yli Kauppatorin huusi hän kehotuksen kaikille seurata häntä. Rebelliöösiä henkeä oli käytöksessään.

Loppupäivän käytän pohtien idän kirkon mystillistä eskatologiaa.

1024px-Beltane_Bonfire_on_Calton_Hill

Beltanen juhlintaa skottikansan mailla. Kuva: By Rosser1954 – self-made – Roger Griffith, Public Domain.

* * *

Sekapohde VIII: Arkkivihollisille huutia

Onko mahdollista pötkiä muuallekin kuin pakoon? Tapaatteko pötkiä? Miten se eroaa juoksemisesta? Jos se tarkoittaa pelkästään pakoonjuoksentaa, lienee tarpeetonta sanallisesti lisätä, että se suoritetaan pakoon (pötkiä pakoon = pakoonjuosta pakoon).

Jos siis palkkatappajasi tulee sanomaan: ”Arkkivihollisenne pötki”, on selviö, että hän on tätä myös miettinyt ja näin muodoin älyllispersoona. Hän jos kuka arkkivihollisenne paosta yhyttää ja listii. Tai jos on vihollinen paperiarkki, tämän silppuroi.

Paperiarkki mitä luultavimmin piiloutuu arkistoon, ehkäpä riisin sekaan. Siellä se ei huomiota herätä (ja nukuttaa ei huomiota voine). Jos tulen tätä ajatelleeksi, lienen palkkatappaja vailla vertaa. Verran siis jostain hankkinen, mutta nyt voisi olla iltateen aika.

* * *

Miten tehdään, kun tehdään toden teolla? Se kuulostaa tavalta tehdä muodostamalla asiantila. Mutta miten muutoin voisi tehdä? Olemalla propositio? Helpompaa lienee olla asiantila kuin abstraktiolio.

Miksi sanotaan, että jotain tehdään jostain ”käsin”? Esimerkiksi YK:ta johdetaan New Yorkista käsin. Tokkohan vain johdetaan käsin. Ei ylety. Ei näy sieltä viitonta globaalisti – paitsi ehkä videoneuvottelulaitteitse.

Missä ovat huudit? Miten ollaan huudeilla? Saatteko huutia, jos menette väärille? Onko mentävä huudeille ollakseen jonkun pakeilla? Kuinka monta paetta mahtuu yhteen huutiin?

Jos on varmuuden vuoksi, onko varmuuden luode? Entä varmuuden koillinen? Muuallako ei koita ole, aamun tai muutoinkaan? Sinnekö kannattaa gobeliinit viedä?

(Taivutusmuoto ”vuoksen” kuulostaa siltä, että nominatiivin pitäisi olla ”vuos”. Vrt. hius–hiuksen. Toisaalta: äes–äkeen, jolloin sanan ”vuos” genetiivi olisi ”vukeen”, ja eihän se nyt käy.)

Joustopiikkiäes takaa. Kuvalähde: Rasbak – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

PS. Ensimmäinen julkaisuni aitona akateemisen älymystön edustajana löytyy täältä.

* * *

Sekapohde VII: Rauhaa ja järkeä

Tänään kohtasin kaksi kirjoitelmaa, joissa siteerattiin signifikantteja luterilaisia yksilöitä varhaismodernin aikakauden alusta ja lopusta. Koska ovat heidän sanansa sangen mielekkäitä, laitan sitaatit tähän lukijain iloksi ja heidän sielujensa kultivaatioksi. En tosin tällä pohteella itse saksanuskoiseksi tunnustaudu. 

Ensimmäinen sitaatti on 1700-luvun valistusfilosofi Immanuel Kantin kirjasta Ikuiseen rauhaan (1795), josta muinoin laadin kulttuurihistorian tutkimussuunnitelman.

”Täytyy tunnustaa, että suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat sivistyneitä kansoja, koituvat sodasta, mutta eivät niinkään parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä varustelusta edessä olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki voimat, sen kulttuurin kaikki hedelmät, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin hyväksi.”

Toinen on peräisin Martti Lutherilta (Disputaatio ihmisestä, teesit 4–6), jonka toimien juhlavuotta (1517–2017) protestantit tällä hetkellä todeksi elävät.

”Tämän maailman asioista tärkein, korkein ja paras asia on järki. Se on jotakin jumalallista. Se on kaikkien tieteiden, lääketieteen ja lakien synnyttäjä ja opastaja, myös minkä tahansa sellaisen viisauden, voiman, hyveen ja kunnian, jonka ihminen voi omistaa tässä ajallisessa elämässä. Tämän johdosta sitä on kutsuttavaksi siksi eriyttäväksi, olemukselliseksi eroksi, joka erottaa ihmisen eläimistä ja muista olioista.”

Sitaatteja en tosin ole ottanut primaariaineistosta – ja ideaalisessa tilanteessahan ilman muuta otettaisiin – vaan seuraavista artikkeleista:

Jokisalo, Jouko
”Uusi puolustusselonteko – vaarallisen idealismin aikakauden tuote”. Kansan Uutiset, 28.2.2017:
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3679151-uusi-puolustusselonteko-vaarallisen-idealismin-aikakauden-tuote.

Loikkanen, Juuso
”Onko luterilainen luonnollinen teologia mahdotonta?” Areiopagi, 28.2.2017:
http://www.areiopagi.fi/2017/02/onko-luterilainen-luonnollinen-teologia-mahdotonta/.

39377944-martin-luther

* * *

Sekapohde VI: Isopandan vihkimys

wtf-pandaSaatuani näin joulun alla tietää, että olen päässyt jatko-opiskelijaksi ja näin muodoin vihitty mysteereihin, jotka opastavat kohti tohtorin arvonimeä, päätin nousta joulun alta pois, sillä se on painava, ja miettiä asioita. Tässä alla on niitä mietteitä marraskuulta ja joulukuulta.  

Kun nyt elämme sivistyksen ja oppineisuuden vastaisen hallituksen alaisuudessa, on hyvä ottaa esille menneisyydestä auktoriteetinomaisia ääniä, jotka lausuvat jyrkän tuomionsa poliittisille perillisilleen – sellaisille, jotka ovat eksyneet pois oikeamielisyyden poluilta, jos ovat niillä koskaan olleetkaan.

”Nykyaikana esiintyy virtauksia, jotka tahtovat väheksyä intellektualismia, järjen terävää toimintaa, ja jotka opettavat puhumaan halveksivasti intellektualisteista muka joinakin hedelmättöminä järjen itsetehostajina. Tämä taipumus on leimattava kulttuurille erittäin vaaralliseksi ja yleistyneenä se merkitsisi koko kulttuurin itsemurhaa.”

– Edwin Linkomies

Näin sanoi Edwin Linkomies, kokoomuslainen pääministeri (1943–1944), k̶a̶i̶k̶e̶n̶ ̶m̶a̶a̶i̶l̶m̶a̶n̶ latinalaisen filologian dosentti ja k̶o̶l̶m̶e̶ ̶s̶y̶y̶t̶ä̶ ̶o̶l̶l̶a̶ Rooman kirjallisuuden professori. Toivon, että Edwin muuttuu vampyyriksi, nousee haudasta ja menee hakkaamaan lapiolla Juha Sipilän hallituksen jäseniä (mukaan lukien Alex Stubbia). Zombikin kelpaa, mutta sellaiselle ei olisi hallituksessa tarjolla syötävää.

Sitaatti on Tuomas Heikkilän ja Ilkka Niiniluodon pohteesta Humanistisen tutkimuksen arvo – kuusi murrettavaa myyttiä ja neljä uutta avainta. Se löytyy muun muassa täältä:
http://irfrome.org/humanistisen-tutkimuksen-arvo/.

* * *

Minua ei se millään muotoa haittaa, että Suomessakin halloweenia juhlistetaan ja jouluna Joulupukin kanssa Coca-Colaa juodaan, mutta se turmelus minua arveluttaa, että yrittävät kauppaketjut Black Fridaytakin Suomeen tuoda karkeloksi muiden joukkoon.

Ei meillä Suomenmaassa käy laatuun tuollainen. Meillä on ämpärinjakajaisia eikä mitään ruokotonta kapitalistien pelleilyä. Tämänkö takia vaari taisteli? Sikäli kuin lainkaan taisteli. Ja millä puolella? En tiedä. En ole päässyt kysymään, kun ei ole ouija-lautaa.

* * *

Oletko kärsivällinen? Jos olet, saatat olla moraalisia tuomioita jakaville oikeutettu toimenkohde. Sillä pohdi: Millainen henkilö on kärsivällinen? Sellainen tietenkin, jolla on jokin kärsivä entiteetti. Millainen taho on kärsivä? Kenties orja tai kaltoin kohdeltu isopanda (Ailuropoda melanoleuca). Jos jollakulla on sellainen, on hän lähes varmasti itse vikapäänä tahon kärsimiseen. Ei tule kaltoin kohdella isopandaa. Kaltta alas heti!

Mutta aivan kelvoton ei enää ole isopandan tila. Katsellessani eilen uuden Tieteen Kuvalehden (1/2017*) kirjainjonoja sivulta 12 sain tietää, ettei isopanda ole enää uhanalainen. Pakoon pääsi Uhanasta.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan suojelutoimet ovat nostaneet sen uhanalaisten kategoriasta vaarantuneiden lajien ylvääseen luokkaan. Uhkaavalta tämäkin vihkimysaste kuulostaa, mutta siellä on eliöllä parempi olla kuin uhanalaisten joukossa.

(Kun asiaa hakukonetin, sain tietää, että on aiheesta IUCN tiedottanut jo syyskuussa. Hitaasti matkaavat arkkiveisut meidän päivinämme.)

* Ensi vuoden lehti kait aikakoneitse lähetettiin, koska uskottiin lukijain liian kärsimättömiksi käyvän, mutta toimikoot he vertailukohtana tälle kärsivälliselle pandainkaitsijalle:

* * *

Sekapohde V: Ajatusten Vantaa

Huomaan, että tänään on sovelias aika jakaa somepohteita lokakuulta, helmikuulta sekä tammikuulta. Vaikka tämä on kielipainotteinen, ei tämä ole kielipohde vaan sekapohde. Mutta kielipohdekin on jo valmisteilla. Se löytyy ensi kuun aikana lähes täydellä varmuudella Tractatus Lingua-Philosophicus -blogista. 

En tiedä, mitä ovat hulpa ja räävi, mutta minulla melko varmasti on sellaisia paljon. En katso näet olevani hulvaton tai varsinkaan räävitön. Mutta missä hulpani ja räävini ovat? Jos löydän ne, aion käyttää niitä häikäillen. Ja kun hulvan löydän, sitten huudahdan: ”Mea hulpa! Mea hulpa!”

Jotkut persoonalliset olennot tapaavat sanoa, että jokin on niin [adjektiivi] kuin ”olla ja voi”. Epäloogista on tällainen meno. Jos oletamme, että esimerkiksi seinä on maksimaalisen sininen – eli se on ”niin sininen kuin olla ja voi” –, silloin seinä on sininen ja voi sininen. Miten sinä? Voitko sininen?

Tajusin juuri, että sanat vampire ja empire muistuttavat toisiaan. Ei olisi se lupsakka toimi, jos vampyyrit keisarikunnan perustaisivat ja sitten YK:ssa heidän lähettiläälleen naurettaisiin, kun on muiden lähettiläiden mielestä ”Vampire Empire” vitun tyhmä nimi valtiolle. Tulisi paha mieli ja ehkä sodintaa.

screenhunter_114-oct-28-16-41

Hakukonetus osoitti, että myös joku muu on tullut ajatelleeksi sanojen samankaltaisuutta. Lähde: Steampunk Magazine.

* * *

Kurssikirjani (Lehikoinen & Kiuru 1998, Kirjasuomen kehitys) mukaan vanhimmat säilyneet kirjoitetut suomenkieliset lauseet löytyvät saksalaisesta käsikirjoituksesta 1470-luvulta ja niissä sanotaan: ”Mijnna thachton gernast spuho somen gelen Emijna daijda”. Näen tässä jotain hyvin söpöä.

* * *

Sana anteeksi kuulostaa translatiivimuodolta. Mikä tällöin olisi nominatiivimuoto: antee, anne (vrt. ranne, vanne) vai annes? Niin sanottu kielikorva sanoi ensin, että se olisi annes, mutta en keksi vertailukohtaa. Jos se olisi vihannes, olisi tuon sanan mahdollinen translatiivimuoto vihanteeksi. Se taas kuulostaa adjektiivilta. Ja taas substantiivilta, kun oikein kovasti miettii. Pohdin tätä asiaa. Tekin varmaan pohditte. Pohtimilla.

PS. Ehdin pohtia lisää ennen julkaisunapin klikkaamista. Vertailukohta olisi tietenkin vannas, jonka translatiivi on vantaaksi. Arvoitus on ratkaistu. Menkää pois.

* * *

Sekapohde IV: Mukavuusalueelta keijujen kynsiin

Tänään julkituon sekapohteen muodossa mietteitäni viime vuoden lokakuulta, sen 18. päivältä, sekä eiliseltä, jolloin mieltäni askarruttivat muiden planeettojen asujaimet. Niitä olen toistuvasti pohtinut viime kuukausina laatiessani kaunokirjallista teosta, joka scifin kategoriaan voidaan hissillä laskea. 

Näin kahdelta aamuyöstä mietin sitä, kun ihmiset, toiset ihmiset ja jotkut menninkäiset tapaavat sanoa, että pitäisi ”poistua mukavuusalueelta”. Juuri katselin kansainvälisestä sähköisestä tietoverkosta silmillä MTV3:n sivua, joka tästä asiasta myös yhteiskuntaamme tiedotti.

Suurin osa ihmisistä on suurimman osan ajastaan tekemässä jotain epämukavaa kuten pakkaamassa silakkaa liukuhihnan ääressä, täyttämässä Kelan papereita kiroten syntymäänsä, kaivamassa ruoskan viuhuessa mineraaleja Afrikassa, kuolemassa taistelukentällä tai kuulemassa lääkäriltä, että ”jo vain sinulla, Lars-Gabriel, on kivessyöpä”.

Onhan se perseestä, jos joskus on mukavaa edes vartin verran. Tai minuutinkin. Sekin pitäisi käyttää luonteen kasvattamiseen. Jos joku ääliö tulee sanomaan, että pitäisi ”poistua mukavuusalueelta”, vedän häntä turpaan*, jotta hän saa olla epämukavasti ja kasvaa ihmisenä.

* En oikeasti lyö. En ole brutaali taho. Mutta vähän pahasti katson.

* * *

ufo-close-encounter-shutterstock-sq-e1446423571676

Valokuva aidosta tilanteesta. Lähde: EarthSky.

Kohtasin juuri – kuten olen kohdannut monet kerrat ennenkin – näkemyksen, että hallitukset ja viranomaiset salailevat ufojen olemassaoloa, humanoidien teknologiaa ja tietoa muiden planeettojen sivilisaatioista, jotta ei syntyisi massain parissa ”paniikkia” ja yleistä mellakointia.

Oletetusti maailmankuvat romahtaisivat, ja siksi merkittävästä osuudesta maailman väestöä tulisi kaoottisia nihilistejä, jotka eivät enää kävisi töissä, maksaisi veroja ja katsoisi, kun varpunen hyppii somasti pihamaalla. Että torille vain soihtujen ja talikoiden kanssa hillumaan kuin yhteiskuntaa, kaljaa ja jääkiekkoa ei enää olisi.

Vaan pohdi: Alkaisitko sinä alastonna heitellä palavia autonrenkaita lähikaupan ikkunasta läpi ja huutaa: ”Kaikki on turhaa!”, jos YK ja Pohjoismaiden neuvosto ilmoittaisivat, että niin vain on iPhone keksitty Siriuksessa? Minä en. Mitä luultavimmin niin ei tekisi juuri kukaan muukaan.

Minä teen sellaista ihan huvin vuoksi.

* * *

Laitan tähän loppuun vielä ufoilmiöistä kiinnostuneille uskontotieteilijä Jaakko Närvän neuroottisen jännittävän Uskonnontutkija-lehdessä julkaistun artikkelin ”Maltillinen ufologia modernina uskonnollisuutena”. Tohtori Närvä tietää kertoa meille muun muassa, että keijut ovat aivan järkyttäviä kusipäitä:

Popu­laa­reissa aineis­toissa kei­jut kuva­taan suloi­siksi ja lem­peiksi, mutta kei­ju­pe­rin­teet anta­vat kei­juista toi­sen­lai­sen kuvan. Niissä kei­jut kuva­taan ambi­va­len­teiksi olen­noiksi, jotka ovat anta­neet hal­vaan­nut­ta­via, väli­töntä tajut­to­muutta aiheut­ta­via tai kivu­liaita iskuja. Kei­ju­jen on täl­löin ole­tettu iske­vän tai ampu­van ihmistä esi­mer­kiksi oljilla, neu­lalla tai jol­la­kin nuo­len kal­tai­sella esi­neellä. Kei­juis­kut ovat koh­dis­tu­neet usein jal­kaan ja niistä on monesti seu­ran­nut lopu­ni­käi­nen ram­pau­tu­mi­nen. Kei­jut ovat iske­neet myös sil­miin, jol­loin ihmi­nen on sokeu­tu­nut pysy­västi. Toi­si­naan kei­ju­jen on ker­rottu hakan­neen ihmi­siä bru­taa­listi. Kei­ju­jen koh­taa­mi­sista on koi­tu­nut vaka­via seu­rauk­sia, kuten fyy­si­siä ja hen­ki­siä vam­moja, sai­ras­tu­mi­sia ja kuo­le­mia. Syyksi kal­toin koh­te­luun on arveltu halu syystä tai toi­sesta ran­gaista onnet­to­muu­den kohdannutta.

Siispä keijun nähdessäsi pakene. Ethän halua ottaa riskiä joutua keijun pahoinpitelemäksi. Mutta miten keijut liittyvät ufoihin? Saat tietää sen lukemalla koko artikkelin tästä:
http://uskonnontutkija.fi/2013/05/31/maltillinen-ufologia-modernina-uskonnollisuutena/.

* * *