Valtioasiainpohde V: Kansan puolesta on puhuttu ja pulinat pois

Karjalaisen kolumnisti on pahoittanut mielensä, kun perustuslaki on asettamassa rajoituksia päätöksentekijöiden mielivallalle. (1) Media hyökkää nyt siis perustuslaillisuuttakin vastaan – ”demokratian” nimissä tietenkin. Johan se on saarnannutkin vihaa lakko-oikeutta ja muita kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia vastaan – ”demokratian” nimissä tietenkin. Kaikkea muuta media näemmä vastustaa – ”demokratian” nimissä tietenkin — paitsi elinkeinoelämän sekaantumista.

Entä jos kielletään ilmaisunvapaus ja mediakin – ”demokratian” nimissä tietenkin – sillä lehdistönvapaustalibanithan ne vasta sekaantuvatkin päätöksentekoon kertomalla näkemyksiään asioista? Jos media ja elinkeinoelämän edustajat kertovat kantansa päätöksiin ja antavat omia ehdotuksiaan, siinä ei tunnu olevan mitään ongelmaa, mutta jos ammattiliitto tekee saman tai kansalaiset osoittavat mieltään, alkaa huuto siitä, kuinka demokratiaa taas vihataan ja mitätöidään ja uliuliuli.

Eihän aitoon demokratiaan kuulu muuta kuin vaalit ja kourallinen puolueita. Oikeastaan vaalit ja oppositionkin voisi kieltää, sillä johan kansa valitsi mieleisensä hallituksen. Olisi demokratian vastaista vaihtaa se. Onhan jo monien (yleensä oikeistolaisten) mielestä tyytymättömyys vaalitulokseen demokratian vihaamista (tosin vain jos oikeisto on voittanut). Jos ei kansa pidä päätään kiinni, kansan tahdon toteutuminen vaarantuu. Ja perusoikeudet ne vasta demokratiaa polkevatkin. 

Ei se minua hämmästytä, että jotkut haluavat kansalle mahdollisimman vähän päätösvaltaa. En ole varma, olenko aina edes kovin eri mieltä. Mutta se minua vaivaa ja hämmentää kuin ruoka-aine olisin, että media, jonka pitäisi olla demokratian vartiotorni ja mielivallan suitsija, hyökkää sangen suoraan ja avoimesti demokraattisia voimia vastaan – ja vieläpä väittää sillä tavoin puolustavansa demokratiaa. Mutta onkin syytä muistaa, ettei mikään suoranaisesti takaa median olevan totuuden tai kansan asialla.

Lehdistönvapaus ei ole niinkään sananvapautta kuin omistamisen vapautta. Media ei ole neutraali olio, joka poimii totuuden maailmalta ja välittää sen kansan hyödyksi ja sivistykseksi. Se on omistus – yksityinen tai valtiollinen – ja toimii omistajansa etujen mukaisesti. Joko se tavoittelee suurta määrää voittoa omistajilleen tai poliittista hyötyä hallitukselleen. Usein nämä tavoitteet toki ovat hyvin yhtenevät. En kertaa nyt Edward S. Hermanin ja Noam Chomskyn kirjassaan Manufacturing Consent esittelemää median analyysiä, mutta siitä kiinnostuneet voivat lukea vaikkapa Alan MacLeodin artikkelin aiheesta. (2)

Ehkä ratkaisu olisi muuttaa kaikki suurimmat mediat osuuskunniksi. Jos niiden omistajia olisivat niiden omat toimittajat – jotka ehkä lähtökohtaisesti ovat ryhtyneet alalle pikemminkin aito journalismi kuin korporaatiovallan puolesta propagointi mielissään – ei heillä luultavasti olisi kovin suurta tarvetta totella osakkeenomistajain eliitin komentoja ja muokata ja annostella informaatiota sen etujen mukaisesti. Media on aina omistajansa etujen ja aatteen äänitorvi, eikä se voi muuta ollakaan. Demokraattinen media voi olla vain osuuskuntamuotoinen media.

Jokin aika sitten käytin vaikutusvaltaani, kun Itsenäisyyspuolue muotoili ohjelmaansa tämän vuoden eduskuntavaaleihin. Siellä lukee nyt näin (3):

Itsenäisyyspuolue torjuu kapean ajatuksen, että demokratia on yhtä kuin yhden äänen antaminen vaaleissa muutaman vuoden välein. Kansalaisilla on jatkuvasti oikeus vaatia parempaa politiikkaa, painostaa päättäjiä siihen ja vaikuttaa asioihin eri reittien kautta. Kansalaisjärjestöt ja ammattiliitot ovat edustuksellisten elinten ohella tärkeitä demokratian kanavia, ja niiden näkemykset on huomioitava sellaisia aihepiirejä koskevissa päätöksissä, joista niille on kertynyt luotettavaa asiantuntemusta. Kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntansa ja yhteisöjensä tilaan niiden kautta on turvattava.

Kun kansa on tyytymätön harjoitettuun politiikkaan, valtaa pitävät hyökkäävät ammattiliittoja ja lakko-oikeutta vastaan pyrkien kuvaamaan ne demokratian ja kansallisen edun vastaisiksi voimiksi. Tämä on orwellilainen yritys saada kansalaiset luopumaan omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja hyväksymään hiljaa oman etunsa vastainen politiikka. Puhe ”poliittisista lakoista” on hämäystä, sillä jokainen lakko on poliittinen – jokainen lakko pyrkii vaikuttamaan suuren ihmisjoukon yhteisiin asioihin. Ammattiliitot ja lakot ovat työtä tekevän kansan vaikutusvälineitä, ja puheet lakko-oikeuden rajoittamisesta ovat hyökkäys demokratiaa vastaan.

* * *

Ai niin. Kansa on muuten taas äänestänyt väärin. Tällä kertaa Venezuelassa kansa ei ymmärtänyt omaa tahtoaan, joten muiden valtioiden piti kertoa se heille – lähinnä siis Nato- ja EU-maiden, sillä ne tietävät jokaisen kansan oikean tahdon. Ovathan ne länsimaisia liberaaleja demokratioita. Venäjä, Kiina, Kuuba ja Iran sanoivat myös asiaan jotain, mutta sillähän ei ole väliä, koska ne ovat vääränlaisia maita. Ne eivät kysy kansoiltaan tai kysyvät väärällä tavalla.

Eivät ne länsimaiset liberaalit demokratiatkaan toki tässä asiassa mitään kansoiltaan kyselleet, mutta kansojen tahdolla, kuten jo totesimme, ei ole mitään tekemistä kansojen tahdon kanssa. Muistattehan esimerkiksi, kun Yhdysvallat ilmoitti toteuttavansa Irakin sodassa kansojen yhteisen tahdon – sen jälkeen, kun oli selvinnyt, että kansojen tahto globaalisti oli sodan vastainen? Kansa ei ymmärtänyt omaa tahtoaan tuolloin oikein, joten miksipä se pitäisi huomioida nytkään.

Ulkoministeriö ilmoitti taannoin Twitterissä, että Suomi tukee Juan Guaidóa Venezuelan presidentiksi. En muista, että minulta olisi tähän kantaa kysytty, joten ”Suomi” tarkoittanee Juha ”Perse” Sipilän hallitusta. Suomen ulkoministeriö tukee Guaidóa, joka ei ollut ehdokkaana ja jota kukaan ei äänestänyt. Mutta Suomen ulkoministeriöähän johtaakin puolue, joka ei ollut ehdokkaana ja jota kukaan ei äänestänyt. Tämä on hyvä esimerkki länsimaisesta demokratiasta.

Tällaisten periaatteiden mukaan toimivat hallinnot rakastavat demokratiaa niin paljon, että ne hyökkäävät sellaisten kansojen kimppuun, jotka käyttävät demokratiaa väärin. Tässä yhteydessä media ryhtyy hallintojen avuksi ja kertoo kansalle, mitä kansat oikeasti haluavat, meillä ja muualla. Kansat tuntuvat usein haluavan uusliberalismia ja länsimaiden – tarvittaessa väkivaltaistakin – sekaantumista asioihinsa. Media kertoo kansalle, kuinka kansat haluavat korporaatioiden parasta, ja hallinnot järjestävät sitä heille vaikka väkisin.

Viime vuosikymmeninä länsimaat ovat moneen otteeseen joutuneet puuttumaan tilanteeseen, kun kansa on äänestänyt väärin. Näin kävi silloin, kun palestiinalaiset äänestivät valtaan Hamas-puolueen vaaleissa, joita länsimaat olivat vaatineet. Länsi ei voinut hyväksyä tulosta vaan antoi Palestiinalaishallinnon takaisin Fatahin käsiin. Fatah oli menettänyt kansainvälisesti valvotuissa vaaleissa vallan, koska palestiinalaiset erehtyivät luulemaan, etteivät he kannata Fatahin korruptoituneisuutta ja yhteistoimintaa miehittäjien kanssa. Kuinka väärässä kansa olikaan.

Kansat äänestivät väärin Ranskassa ja Luxemburgissa, kun ne hylkäsivät Euroopan unionin perustuslain. Muistelen lukeneeni tuolloin poliittisesti sitoutumattomasta kokoomuslehti Pohjalaisesta EU-herra Joaquin Almunian sanoneen, ettei kansanäänestyksiä pitäisi järjestää, sillä ”niistä on niin huonoja kokemuksia”. Kansan tahdon päättämisestä vastaavat tahot totesivat, että selvästi ranskalaisia ja luxemburgilaisia häiritsivät vain jotkin hymniä tai lippua koskevat seikat, joten ne muutettiin, ja perustuslaki otettiin käyttöön ilman uutta äänestystä, jotta kansoja ei enää altistettaisi vaaralle äänestää väärin.

Mutta pakko oli tehdä se vielä yhdessä maassa. Irlannissa kansa laitettiin äänestämään Lissabonin sopimuksesta kaksi kertaa, sillä ensimmäisellä kerralla kansa ei tiennyt mitä oikeasti halusi. Skotlannin itsenäisyyttä koskevassa kansanäänestyksessä sen sijaan ensimmäinen tulos kelpasi. Ilmeisesti propaganda oli osattu suunnitella paremmin. Samanlaista on toki yritetty Suomessa: Nato-jäsenyydestä ei ole järjestetty äänestystä, koska suurin osa kansalaisista äänestäisi sitä vastaan. Mediamme Venäjä-pelottelukampanjat eivät ole tehonneet, joten äänestystä ei uskalleta järjestää. Kansa äänestäisi varmasti väärin.

Toisinaan on jouduttu syrjäyttämään kansainvälisesti valvotuilla demokraattisilla vaaleilla valittuja johtajia ja hallituksia, kun tilanne on edennyt demokratian kannalta liian pahaksi. Muun muassa Hondurasin presidentti Manuel Zelaya, Paraguayn presidentti Fernando Lugo ja Haitin presidentti Jean-Bertrand Aristide poistettiin Metternichvaltionpäämiehen tehtävistä Yhdysvaltain toimesta. Venezuelan presidentti Hugo Chávez yritettiin myös syrjäyttää 2002, mutta kansa ei silloin vielä tajunnut, että kansa halusi sitä, ja laajat mielenosoitukset palauttivat Chávezin valtaan.

Toinen takaisku demokratialle koettiin Irakissa: Kun Yhdysvallat koalitioineen oli muuttanut maan demokraattiseksi pommeilla ja ohjuksilla, joutui orastava demokratia kammottavaan vaaraan, kun kansalaiset alkoivat järjestää mielenosoituksia ja vaatia vaaleja. Tuolloin demokraattiset voimat eivät kyenneet estämään kansan vaatimuksia.

Angloamerikkalainen imperiumi joutui sallimaan uusien alamaistensa järjestää vaalit, ja näin ilkeä ja kiittämätön kansa murskasi heidän koteihinsa ammutun demokratian. Irakin varakuningas L. Paul Bremer III ehti tosin kirjoittaa Irakille uusliberalistisen perustuslain, jossa luonnonvarat jaeltiin monikansallisille suuryrityksille. Ainakin osa kansan tahdosta tuli näin pelastetuksi.

Nyt Venezuelan kansa on taas äänestänyt aivan väärin. Euroopan unioni vaati presidentti Nicolas Maduroa järjestämään uudet vaalit. Maduro oli voittanut edellisenä vuonna järjestetyt vaalit, joissa lännen nyt virkaatekeväksi presidentiksi valitsema Guaidó ei ollut ehdokkaana. Nämä vaalit järjestettiin etuajassa opposition vaatimuksesta. Euroopan unioni ja Yhdysvallat Kanadoineen väittävät nyt, että tämä vallanvaihto tapahtuu Venezuelan kansan hyväksi ja demokratian puolustamiseksi. Venezuelaa on uhattu jo väkivallalla, ellei kansa ala ajatella omaa parastaan.

* * *

Länsimainen liberaali demokratia ei välitä, jos köyhä kansa kuolee kaduille nälkään ja sairauksiin, kunhan siihen johtaneen politiikan tekijät on valittu monipuoluevaaleilla. Ja näissä vaaleissa pääomanomistajien ja hallituksen kontrolloima media päättää, mistä kansa saa kuulla. Valta pysyy omistajistolla, ja demokratian harjoittamiselle asetetaan heidän etujensa mukaiset rajat. Niitä rajoja ei sovi kansalaisen ylittää. Ja jos valtio ei toimi tämän mallin mukaan, on se alttiina länsivaltojen pyrkimyksille tuoda maahan demokratiaa kiväärien piipuissa.

Mutta miksi tämä teeskentely? Jos hallitukset, yritykset ja media eivät todellisuudessa kannata demokratiaa, miksi ne teeskentelevät kannattavansa? Eivät hallitsijat muinoinkaan teeskennelleet, että kansan tahdolla olisi väliä. Syy lienee sama kuin syy siihen, miksi oikeiston ideologisia ja poliittisia ratkaisuja kutsutaan ”terveeksi järjeksi” ja ”realiteeteiksi” ja raivopäistä möykkäämistä ”kriittisyydeksi”. Kiitos kaiken maailman yhteiskuntasopimusteoreetikoiden, länsimaalaiset on opetettu ajattelemaan, että nuo ovat hyviä ja kannatettavia asioita. Tällaisille historiallisille virheille ei voi enää mitään.

Toisaalta ”demokratia” antaa legitimiteettiä, jota esimerkiksi faraon väitteellä jumalasemastaan ei kovin laajalti enää ole. ”Demokratia” kuulostaa neutraalilta ja yleisesti hyväksyttävältä – kyse on kansan omasta tahdosta, me kaikki haluamme sitä. Me haluamme leikkauksia ja pommituksia, me haluamme eroon lakko-oikeudestamme, me haluamme työskennellä osakkeenomistajille emmekä osuuskunnissa, me haluamme mielenosoitusoikeuksillemme tiukemmat rajat, me haluamme polttaa perustuslait – me haluamme sitä, koska media niin sanoo. Me haluamme vähemmän demokratiaa, ja koska me kansana haluamme sitä, vähemmän demokratiaa on enemmän demokratiaa.

Muutoin ei saada taloutta nousuun, tulee kommunismi, terroristit voittavat ja Putin hyötyy.

* * *

Edit 8.4.2019: Tämä juttu on julkaistu myös Undiemedia-lehdessä (1/2019).

Viitteet

1 Puustinen 2019.
2 MacLeod 2018. Ks. myös Emesberger 2018.
3 Itsenäisyyspuolue 2019.

Lähteet

Emesberger, Joe 2018. ”Why Venezuela Reporting Is So Bad Review of Alan MacLeod’s Bad News From Venezuela”. Fairness & Accuracy in Reporting,27.6.2018. https://fair.org/home/why-venezuela-reporting-is-so-bad/.

Itsenäisyyspuolue 2019. ”Kohti tasapainoa – kasvutaloudesta kohtuutalouteen: Itsenäisyyspuolueen eduskuntavaaliohjelma 2019”. Itsenäisyyspuolue. https://www.ipu.fi/eduskuntavaaliohjelma-2019.

MacLeod, Alan 2018. ”Manufacturing Consent for the 2018 Elections in Venezuela and Colombia”. Media Theory Vol. 2, No. 2, 138-153. http://journalcontent.mediatheoryjournal.org/index.php/mt/article/view/65/56.

Puustinen, Pekka 2019. ”Äänestämisen motiivi menee kylläkin uusiksi”. Karjalainen, 5.3.2019https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/211613.

* * *

Mainokset

Valtioasiainpohde IV: Quod licet Iovi, non licet bovi

45002987_2178541662157546_3445938289775738880_n

Facebook-keskusteluun ilmestynyt kuva. Alkuperä ja tekijä tuntemattomia.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan on ”Venäjälle lähetettävä viesti, että meitä ei pelotella”. No, mene sitten, Jens, kirjoittamaan sähköpostia. Tulee halvemmaksi kuin tuo saatanan sotaleikki. Tämän hän siis sanoo samaan aikaan, kun Venäjän läheisyydessä on meneillään ”Naton suurin sotaharjoitus sitten kylmän sodan”. Ihme mulkku. Hän toivoo, ”että Venäjä käyttäytyy turvallisesti ja vastuullisesti”. Onko sitten selviö, että Nato tietenkin käyttäytyy turvallisesti ja vastuullisesti?

Natohan on se verenhimoisten imperialistisikojen juttu, joka toteutti Operaatio Gladion sekä pommitti muusiksi Jugoslavian, Afganistanin ja Libyan. Se organisaatio on tuossa ihan vieressä nyt harjoittelemassa sodankäyntiä. Suomalaisiakin sotilaita on siellä mukana, vaikka Suomi ei kuulu Natoon. Sinnehän Yle yrittää kai tälläkin jutulla suomalaisia pelotella — että ”böö, Venäjä”. Maassamme valtaa pitävät pellet haluavat Suomen Natoon, vaikka kansa sanoo yhä, että ei jumalauta.

– Haluan alleviivata, että Nato ei hae vastakkainasettelua Venäjän kanssa. Emme halua uutta kylmää sotaa, Stoltenberg sanoo.

– Mutta ainoa tapa parantaa suhteitamme Venäjään on lähettää heille selkeä viesti, että meitä ei pelotella, hän jatkaa.

Miten se parantaa suhteita toiseen maahan, että järjestää heidän lähialueillaan sotaharjoituksen ja sanoo, että ”mehän ei sua pelätä, että tuukko, saatana, tappelemaan”? Jos valtioliittouman ainoa tapa parantaa suhteita johonkin maahan on sotaharjoitus ja vittuilu, pitäisi ymmärtää, että tämä valtioliittouma on lähes varmasti joukko aivan saatananmoisia tunareita. Menen nyt naapurin oven eteen pesismailan kanssa, ja kun hän avaa oven, sanon hänelle, että minähän en sinua pelkää.

Voitte sillä aikaa kuunnella tätä:

No, niin. Palasin takaisin suhteita parantamasta. Nyt kaikki talossa tietävät, että olen vakaa ja rauhantahtoinen. Jatkan analyysiä: Jos Nato ei halua vastakkainasettelua Venäjän kanssa, miksi se järjestää tämän sotaharjoituksen? Miksi se laajentaa alueitaan ja tukikohtiaan koko ajan lähemmäs Venäjän rajaa, vaikka Neuvostoliiton hajottua muuta sovittiin? Miksi Nato ylipäätään on olemassa (ainakaan enää)? Millä tavalla Venäjä pelottelee Natoa?

No, sanotaanhan siinä toki sotaharjoituksen viestin olevan, ”että sotilasliiton jäsenmaat tulevat hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenen avuksi.” Mutta eikö tämä ole sitten ollut ennestään selvää? Eiköhän Naton peruskirjan 5. artikla ole aika laajalti tunnettu. Itse asiassa niitä muita artikloja voisi ennemmin tehdä tunnetuiksi. Vai osaako kukaan teistä nimeltä yhtäkään muuta kuin sen viidennen? Kokeilepa. Ja kenen oletetaan hyökkäävän? Jos kyseessä on oikeasti hyökkäyksen suunnittelu Venäjää vastaan, ei Stoltenberg varmaan sitä kerro. Olisi salaista se.

Voihan toki olla, että massiivisen sotaharjoituksen tavoite on oikeasti juuri niin oikeamielinen ja hyväntahtoinen kuin väitetään. Voihan se olla. Toki. Rauhanohjuksia siellä ammutaan terrorismeihin. Mutta miksi Ylelle on niin selviö, että Naton harjoitus on sellainen, kun taas Venäjä pelottelee ja lähes varmasti käyttäytyy vaarallisesti ja vastuuttomasti?* Kuka muuten tulisi niiden maiden avuksi, joita Natoa johtava Yhdysvallat päättää alkaa pommittaa? Voisi olla ihan järkevää näille maille perustaa oma Nato. Ehkä se olisi Sato. Tai Ioto. Tajuatte varmaan.

Onko näiden kysymysten esittäminen osoitus siitä, että saan rahaa Kremlistä? Missä se raha on? Haluan rahan. Pitää ostaa juttuja. Muun muassa teräsvillaa. Muuten en saa koskaan hellaa puhtaaksi. Missä raha, Kreml?

* Mietin tuota lisää juuri äsken, joten teen lisäyksen. Ylehän ei siis oikeastaan sellaista väitä vaan Stoltenberg. Ja Stoltenberg tietenkin haluaa antaa tällaisen kuvan, sillä Nato ja Venäjä ovat vihollisia. Mutta Ylen vika on, ettei se kyseenalaista ”herrojen” puheita ja anna kansalaiselle kriittisiä näkökulmia niihin. Ylen tehtävähän ei toki ole näin tehdäkään, sillä se on Suomen valtion virallisen politiikan äänitorvi. Siitä tosin voidaan ehkä nimenomaan päätellä, että Stoltenbergin puheet ovat myös Suomen virallisen politiikan mukaisia. Ja juuri sehän tässä on vaarallista. (Päivitys 31.10. klo 13.30.)

 

Lähteet

Raivio, Petri 2018. ”Naton Stoltenberg Ylelle Norjan suursotaharjoituksessa: ’Venäjälle lähetettävä viesti, että meitä ei pelotella'”. Yleisradio 30.10.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10483941.

* * *

Valtioasiainpohde III: Porvariston ylihistoriallisesta hankaluudesta

Olin juuri akatemialla kuulemassa luentoa, jonka mukaan 1600-luvulla opiskelijat ja professorit olivat yhteiskunnassamme ylempisäätyisiä suhteessa porvaristoon, talonpoikain lapset mukaan lukien. Paremmin oli moni muukin asia. Opiskelijoilla oli privilegioita ja klassinen sivistys pääasia, mutta nyt kauppiaiden ja pankkiirien sääty hyppii silmille ja kaikki ahdistaa.

Pohdin tänään myös sitä, kuinka on katalain ja epäsiveellisten silmissä demokratia sitä, että neljän vuoden välein kukin antaa yhden äänen yhdelle ehdokkaalle ja sitten ollaan hiljaa ja hyväksytään kaikki, mitä tästä sekavasta hullutuksesta seuraa. Sen sijaan on hyveellisten ja hurskaiden ymmärrys se, että demokratiassa ihminen saa jatkuvasti erilaisten yhteenliittymäin ja ammattikuntain kautta pyrkiä yhteiskuntaansa kultivoimaan. Siksi olisivat mitkä hyvänsä hallituskonseljin toimet näiden vaikutusmahdollisuuksien heikentämiseksi vihamielinen hyökkäys kansanvaltaa vastaan.

Tässä on hauska selkärankainen (Vertebrata):

ScreenHunter_107 Oct. 22 19.09

* * *

Valtioasiainpohde II: Kansanvallan onnela

Aivan taannoin ihasteli muuan yhteisasianhoitajamme Euroopan parlamentissa, kuinka kansaa on kuultu ja nyt alkaa kansalaiskeskustelu. Minä jo riemuitsin, että jopa viimein Suomen Senaatti haluaa tietää, mitä mieltä on kansakunta koulutusleikkauksista, hallintarekisteristä, urkintalaista, isäntämaasopimuksesta, paikallisesta sanelemisesta tahi ”sotesta” – että eihän voi totisesti tuollaisia rahvaan ylle sälyttää sen sanaa kuulematta!

Mutta näyttää siltä, että asiana ja riemun aiheena onkin kellojen siirtely. Sähköinen Tietoverkkokin kyselee kansanvaltaa juhlistaen, että mikä aikavyöhyke saa kansalaiselle olla, että laitetaanko Itä-Euroopan kesäaikaa, Tyynenmeren malli vai aasialainen ns. puolen tunnin heitto. Hieman pettyneenä kävin julkituomassa näkemykseni tästä asiasta Tietoverkossa sillä vakavuudella, joka asialle katsoakseni kuuluu (kuvaa katso’ote).

Asiasta tuohtuneena – sillä maltillisuudella, joka maisterille on soveliasta – päätin, että aion laittaa eliitin vapisemaan siirtämällä kelloja jatkossakin kahteen otteeseen joka vuosi. Vähintään siirrän herätyskelloa muutaman sentin, sillä jonkin verran kirjahyllyssä sellaiselle toimelle tilaa on. Seinäkellon kannan asunnon ympäri samaan tapaan kuin bysantinuskoisten pappi kantaa evankeliumikirjaa liturgiassa, mutta en sille kyllä toista koukkua seinään ruuvaa.

Siitähän saavat. Eliitti.

42787997_10156940107816842_7391954237598466048_n

Mutta älkää väärin ymmärtäkö: ei tulisi maastamme kansanvallan onnelaa, vaikka itse pääsisin käsiksi siihen vallan kahvaan ja vallan avaisin. Usein unelmoin, kuinka loisin ympärilleni sellaisen ilmapiirin, että saisi jok’inen hallituskonseljissa pelätä koko ajan, koska tulee lähtö vankileirille. Sitten yhdelle hallintoni jäsenistä antaisin jonkin toteuttamiskelvottoman tehtävän. Sanoisin esimerkiksi, että hänen tulee hankkia minulle poni, jota ei tarvitse ruokkia, ja että sen pitäisi olla sellainen, että ”fum, fum! FUM!” ja tekisin käsilläni eleitä, joiden merkitystä ei hartainkaan miettijä ymmärtäisi. En määrittäisi päivää, jolloin ponin on oltava hankittuna, jotta tehtävän varjo olisi hänen yllään eläkepäiviin asti ja hänen olisi aina toisinaan pohdittava, että tosiaanko tätä projektia tulee yhä viedä eteenpäin. Muutaman kerran vuodessa kysyisin häneltä, että ”miten sen ponin hankinta on edennyt? 😊”

Diktatuurista muistui mieleeni, että tänään on kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun perustin mikrovaltioni, Suur-Yôččan demokraattis-imperialistisen kansantasavallan. (Nuo č-kirjaimet ääntyvät soinnittomina velaariklusiileina, ja ô on [o], joka vivahtaa hieman u:ta kohti. Minulla oli noihin aikoihin kovasti jotain [u]-äännettä vastaan.)

* * *

PS. Miksi nykyisin puhutaan ”palkansaajista” eikä ”työläisistä”? Kenen juonia tämä nyt taas on?

PPS. Viheltelevät ihmiset ovat kamalia. Suojeleeko perustuslaki heitäkin? Pitäisikö? #kansanoikeustaju

* * *

Demokratia, lakko ja isänmaan kulissit

Elinkeinoelämän keskusliiton yliherra Jyri Hiilimonoksidimies on sanonut, että surkeaa politiikkaa vastustava kansa vahingoittaa maansa mainetta (HS 13.9.2015). Luultavasti hän tarkoittaa, että lakkoilu Suomessa vahingoittaa maan hallituksen mainetta – ja sitä kautta siis hallituksessa olevien puolueiden mainetta. Muutoinhan tuota on vaikea ymmärtää.

Jyri siis vetoaa kansaan, jotta se pitäisi kulissit pystyssä ja antaisi Suomi-perheen pään hakata eikä nostaisi asiasta hävettävää meteliä. Isänmaan asialla on selvästi. Ei saa kusta omaan pesään. Turpaan otetaan salaa, ja naapureille hymyillään. Ties mitä naapuritkin ajattelisivat. Alexander Stubbin hampaat ja twiitit ovat tämä maabrändin vaivalla rakentaneet.

Jyri voisi olla nyt samalla sen verran johdonmukainen, että vaatisi eduskuntaa lain voimin kieltämään kaikenlaisen vaikuttamisen ay-liikkeeltä ja yhdistyksiltä. Lakkautetaan vaikka oppositiopuolueetkin siinä samalla. Merkittävä osa niistähän on jonkinlaisessa konnektiossa k̶o̶m̶m̶u̶n̶i̶s̶t̶i̶s̶e̶n̶ ̶m̶a̶a̶i̶l̶m̶a̶n̶v̶a̶l̶l̶a̶n̶k̶u̶m̶o̶u̶k̶s̶e̶n̶ ̶k̶ä̶t̶y̶r̶e̶i̶d̶e̶n̶ ammattiliittojen kanssa.

Mutta sitten rohkaisin mieleni ja avasin linkin. Eihän Hiilimonoksidimies ollutkaan huolissaan Suomen maineesta muiden maiden ja kansojen silmissä. Häntä huoletti vain se, että tulee taloudellisia tappioita. Ei hätää, Jyri! Lakkoilulla vastustetaan juuri sellaista talouspolitiikkaa, joka aiheuttaisi maallemme vakavampaa vahinkoa kuin mikään lakko edes teoriassa.

Jyri jatkaa:

EK:n toimitusjohtajan Häkämiehen mukaan palkansaajajärjestöjen toiminta ei pelkästään haittaa Suomea taloudellisesti, vaan on myös kyseenalaista demokratian kannalta.

”Hallitus on saanut mandaatin kansalaisilta. Työtaistelutoimilla kiistetään hallituksen oikeus toimia parlamentaarisesti”, Häkämies sanoo.

Jostain syystä en ole koskaan vakuuttunut tästä kansa on puhunut ja pulinat pois -ajatuksesta, että vaalien jälkeen kuuluu demokratiassa eri mieltä olevien kansalaisten vaieta ja koko kansan yksimielisesti seisoa valitun hallituksen tukena jokaisessa päätöksessä viimeistä kansalaista myöten. Jos näin olisi, demokratiassa olisi aina sama hallitus – luultavasti myös yksipuoluejärjestelmä. Vaalejakaan ei tarvittaisi. Kaikkihan tukisivat hallitusta.

Kieroutunut käsitykseni demokratiasta on, että siinä kansalla on äänestämisen ohella oikeus toistuvasti ilmaista tyytymättömyytensä harjoitettuun politiikkaan, toimia oppositiossa ja vaikuttaa kansalaisjärjestöjen kautta yhteiskuntansa tilaan. On päiviä, jolloin olisin valmis kieltämään sananvapauden ja demokratian, mutta jos demokratiaa halutaan, on sen hyväksyttävä olevan muutakin kuin numeron laittamista lappuun muutaman vuoden välein.

Kuntatyönantajien yliherra ilmaisee kannatuksensa Hiilimonoksidimiehen ajatuksille:

”Tässä pyritään painostamaan hallitusta, mutta vaikutus kohdistuu tavallisiin kansalaisiin, lapsiin, opiskelijoihin, koululaisiin. Ihmiset eivät pääset töihin. Ihmettelen ääneen, mikä tässä on tavoitteena?”

Minä vastaan, Markku Jalonen. Tavoitteena on lopettaa politiikka, jonka tuhoisat ja kielteiset vaikutukset kohdistuvat tavallisiin kansalaisiin, lapsiin, opiskelijoihin, koululaisiin. Ihmiset eivät pääse töihin. Ihmettelen ääneen, miksi hallituspuolueet työnantajajärjestöjen tuella haluavat tehdä ihmisille vahinkoa ja syyttävät vielä asiaan tyytymättömiä pahanlaatijoiksi.

Usein oikeistopuolueet ja elinkeinoelämän edustajat ovat vedonneet ”isänmaan etuun” ja sittemmin vähän muokatusti ”maamme kansainväliseen maineeseen”. Tämä rahanhimon verhona käytetty abstrakti isänmaan etu tai maine menee konkreettisten kansalaisten toimeentulon ja hyvinvoinnin edelle. Ja yleisemmällä tasolla ovat tietysti vielä ne elintärkeät transatlanttiset suhteet ja kansainvälinen kilpailukyky globalisoituvassa maailmassa.

Ne ovat elintärkeitä.

Lähde: Panu Raatikainen.

Lähde: Panu Raatikainen. ”Kuva Suomen itsenäistymisprosessin kannalta aivan olennaisesta Suurlakosta 1905.”

* * *

Luettavaa aiheesta:

Carling, Andy
”Leading economist slams austerity policies”. New Europe 15.12.2012. http://neurope.eu/article/galbraith-i-cannot-imagine-how-sane-person-can-believe-austerity/.

Chang, Ha-Joon
”Austerity has never worked”. The Guardian 4.6.2012. http://www.theguardian.com/commentisfree/2012/jun/04/austerity-policy-eurozone-crisis.

Goodman, Amy & Varoufakis, Yanis
”Greece’s Yanis Varoufakis: The Medicine of Austerity Is Not Working, We Need a New Treatment”. Democracy Now 21.4.2015. http://www.democracynow.org/2015/4/21/greeces_yanis_varoufakis_the_medicine_of.

Kotila, Pirkko
”Bill Mitchell Suomelle: ’Muuttakaa suuntaa, kun vielä voitte'”. Kansan Uutiset 17.10.2015. http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3447216-bill-mitchell-suomelle-muuttakaa-suuntaa-kun-viela-voitte.

Koukkunen, Tuomas & Valta, Antti
”Rahan toisinajattelijat”. Ulkopolitiikka 4/2014. http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1349/rahan_toisinajattelijat/.

Krugman, Paul
”The case for cuts was a lie. Why does Britain still believe it? The austerity delusion”. The Guardian, 29.4.2015. http://www.theguardian.com/business/ng-interactive/2015/apr/29/the-austerity-delusion.

Stiglitz, Joseph
”Austerity has been an utter disaster for the eurozone”. The Guardian 1.10.2014. http://www.theguardian.com/business/2014/oct/01/austerity-eurozone-disaster-joseph-stiglitz.

Edit 18.9.: Ulkopolitiikka-lehden artikkeli lisätty.
Edit 7.12.: Kansan Uutiset -lehden artikkeli lisätty.

* * *