Sekapohde VI: Isopandan vihkimys

wtf-pandaSaatuani näin joulun alla tietää, että olen päässyt jatko-opiskelijaksi ja näin muodoin vihitty mysteereihin, jotka opastavat kohti tohtorin arvonimeä, päätin nousta joulun alta pois, sillä se on painava, ja miettiä asioita. Tässä alla on niitä mietteitä marraskuulta ja joulukuulta.  

Kun nyt elämme sivistyksen ja oppineisuuden vastaisen hallituksen alaisuudessa, on hyvä ottaa esille menneisyydestä auktoriteetinomaisia ääniä, jotka lausuvat jyrkän tuomionsa poliittisille perillisilleen – sellaisille, jotka ovat eksyneet pois oikeamielisyyden poluilta, jos ovat niillä koskaan olleetkaan.

”Nykyaikana esiintyy virtauksia, jotka tahtovat väheksyä intellektualismia, järjen terävää toimintaa, ja jotka opettavat puhumaan halveksivasti intellektualisteista muka joinakin hedelmättöminä järjen itsetehostajina. Tämä taipumus on leimattava kulttuurille erittäin vaaralliseksi ja yleistyneenä se merkitsisi koko kulttuurin itsemurhaa.”

– Edwin Linkomies

Näin sanoi Edwin Linkomies, kokoomuslainen pääministeri (1943–1944), k̶a̶i̶k̶e̶n̶ ̶m̶a̶a̶i̶l̶m̶a̶n̶ latinalaisen filologian dosentti ja k̶o̶l̶m̶e̶ ̶s̶y̶y̶t̶ä̶ ̶o̶l̶l̶a̶ Rooman kirjallisuuden professori. Toivon, että Edwin muuttuu vampyyriksi, nousee haudasta ja menee hakkaamaan lapiolla Juha Sipilän hallituksen jäseniä (mukaan lukien Alex Stubbia). Zombikin kelpaa, mutta sellaiselle ei olisi hallituksessa tarjolla syötävää.

Sitaatti on Tuomas Heikkilän ja Ilkka Niiniluodon pohteesta Humanistisen tutkimuksen arvo – kuusi murrettavaa myyttiä ja neljä uutta avainta. Se löytyy muun muassa täältä:
http://irfrome.org/humanistisen-tutkimuksen-arvo/.

* * *

Minua ei se millään muotoa haittaa, että Suomessakin halloweenia juhlistetaan ja jouluna Joulupukin kanssa Coca-Colaa juodaan, mutta se turmelus minua arveluttaa, että yrittävät kauppaketjut Black Fridaytakin Suomeen tuoda karkeloksi muiden joukkoon.

Ei meillä Suomenmaassa käy laatuun tuollainen. Meillä on ämpärinjakajaisia eikä mitään ruokotonta kapitalistien pelleilyä. Tämänkö takia vaari taisteli? Sikäli kuin lainkaan taisteli. Ja millä puolella? En tiedä. En ole päässyt kysymään, kun ei ole ouija-lautaa.

* * *

Oletko kärsivällinen? Jos olet, saatat olla moraalisia tuomioita jakaville oikeutettu toimenkohde. Sillä pohdi: Millainen henkilö on kärsivällinen? Sellainen tietenkin, jolla on jokin kärsivä entiteetti. Millainen taho on kärsivä? Kenties orja tai kaltoin kohdeltu isopanda (Ailuropoda melanoleuca). Jos jollakulla on sellainen, on hän lähes varmasti itse vikapäänä tahon kärsimiseen. Ei tule kaltoin kohdella isopandaa. Kaltta alas heti!

Mutta aivan kelvoton ei enää ole isopandan tila. Katsellessani eilen uuden Tieteen Kuvalehden (1/2017*) kirjainjonoja sivulta 12 sain tietää, ettei isopanda ole enää uhanalainen. Pakoon pääsi Uhanasta.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan suojelutoimet ovat nostaneet sen uhanalaisten kategoriasta vaarantuneiden lajien ylvääseen luokkaan. Uhkaavalta tämäkin vihkimysaste kuulostaa, mutta siellä on eliöllä parempi olla kuin uhanalaisten joukossa.

(Kun asiaa hakukonetin, sain tietää, että on aiheesta IUCN tiedottanut jo syyskuussa. Hitaasti matkaavat arkkiveisut meidän päivinämme.)

* Ensi vuoden lehti kait aikakoneitse lähetettiin, koska uskottiin lukijain liian kärsimättömiksi käyvän, mutta toimikoot he vertailukohtana tälle kärsivälliselle pandainkaitsijalle:

* * *

Sekapohde V: Ajatusten Vantaa

Huomaan, että tänään on sovelias aika jakaa somepohteita lokakuulta, helmikuulta sekä tammikuulta. Vaikka tämä on kielipainotteinen, ei tämä ole kielipohde vaan sekapohde. Mutta kielipohdekin on jo valmisteilla. Se löytyy ensi kuun aikana lähes täydellä varmuudella Tractatus Lingua-Philosophicus -blogista. 

En tiedä, mitä ovat hulpa ja räävi, mutta minulla melko varmasti on sellaisia paljon. En katso näet olevani hulvaton tai varsinkaan räävitön. Mutta missä hulpani ja räävini ovat? Jos löydän ne, aion käyttää niitä häikäillen. Ja kun hulvan löydän, sitten huudahdan: ”Mea hulpa! Mea hulpa!”

Jotkut persoonalliset olennot tapaavat sanoa, että jokin on niin [adjektiivi] kuin ”olla ja voi”. Epäloogista on tällainen meno. Jos oletamme, että esimerkiksi seinä on maksimaalisen sininen – eli se on ”niin sininen kuin olla ja voi” –, silloin seinä on sininen ja voi sininen. Miten sinä? Voitko sininen?

Tajusin juuri, että sanat vampire ja empire muistuttavat toisiaan. Ei olisi se lupsakka toimi, jos vampyyrit keisarikunnan perustaisivat ja sitten YK:ssa heidän lähettiläälleen naurettaisiin, kun on muiden lähettiläiden mielestä ”Vampire Empire” vitun tyhmä nimi valtiolle. Tulisi paha mieli ja ehkä sodintaa.

screenhunter_114-oct-28-16-41

Hakukonetus osoitti, että myös joku muu on tullut ajatelleeksi sanojen samankaltaisuutta. Lähde: Steampunk Magazine.

* * *

Kurssikirjani (Lehikoinen & Kiuru 1998, Kirjasuomen kehitys) mukaan vanhimmat säilyneet kirjoitetut suomenkieliset lauseet löytyvät saksalaisesta käsikirjoituksesta 1470-luvulta ja niissä sanotaan: ”Mijnna thachton gernast spuho somen gelen Emijna daijda”. Näen tässä jotain hyvin söpöä.

* * *

Sana anteeksi kuulostaa translatiivimuodolta. Mikä tällöin olisi nominatiivimuoto: antee, anne (vrt. ranne, vanne) vai annes? Niin sanottu kielikorva sanoi ensin, että se olisi annes, mutta en keksi vertailukohtaa. Jos se olisi vihannes, olisi tuon sanan mahdollinen translatiivimuoto vihanteeksi. Se taas kuulostaa adjektiivilta. Ja taas substantiivilta, kun oikein kovasti miettii. Pohdin tätä asiaa. Tekin varmaan pohditte. Pohtimilla.

PS. Ehdin pohtia lisää ennen julkaisunapin klikkaamista. Vertailukohta olisi tietenkin vannas, jonka translatiivi on vantaaksi. Arvoitus on ratkaistu. Menkää pois.

* * *

Sekapohde IV: Mukavuusalueelta keijujen kynsiin

Tänään julkituon sekapohteen muodossa mietteitäni viime vuoden lokakuulta, sen 18. päivältä, sekä eiliseltä, jolloin mieltäni askarruttivat muiden planeettojen asujaimet. Niitä olen toistuvasti pohtinut viime kuukausina laatiessani kaunokirjallista teosta, joka scifin kategoriaan voidaan hissillä laskea. 

Näin kahdelta aamuyöstä mietin sitä, kun ihmiset, toiset ihmiset ja jotkut menninkäiset tapaavat sanoa, että pitäisi ”poistua mukavuusalueelta”. Juuri katselin kansainvälisestä sähköisestä tietoverkosta silmillä MTV3:n sivua, joka tästä asiasta myös yhteiskuntaamme tiedotti.

Suurin osa ihmisistä on suurimman osan ajastaan tekemässä jotain epämukavaa kuten pakkaamassa silakkaa liukuhihnan ääressä, täyttämässä Kelan papereita kiroten syntymäänsä, kaivamassa ruoskan viuhuessa mineraaleja Afrikassa, kuolemassa taistelukentällä tai kuulemassa lääkäriltä, että ”jo vain sinulla, Lars-Gabriel, on kivessyöpä”.

Onhan se perseestä, jos joskus on mukavaa edes vartin verran. Tai minuutinkin. Sekin pitäisi käyttää luonteen kasvattamiseen. Jos joku ääliö tulee sanomaan, että pitäisi ”poistua mukavuusalueelta”, vedän häntä turpaan*, jotta hän saa olla epämukavasti ja kasvaa ihmisenä.

* En oikeasti lyö. En ole brutaali taho. Mutta vähän pahasti katson.

* * *

ufo-close-encounter-shutterstock-sq-e1446423571676

Valokuva aidosta tilanteesta. Lähde: EarthSky.

Kohtasin juuri – kuten olen kohdannut monet kerrat ennenkin – näkemyksen, että hallitukset ja viranomaiset salailevat ufojen olemassaoloa, humanoidien teknologiaa ja tietoa muiden planeettojen sivilisaatioista, jotta ei syntyisi massain parissa ”paniikkia” ja yleistä mellakointia.

Oletetusti maailmankuvat romahtaisivat, ja siksi merkittävästä osuudesta maailman väestöä tulisi kaoottisia nihilistejä, jotka eivät enää kävisi töissä, maksaisi veroja ja katsoisi, kun varpunen hyppii somasti pihamaalla. Että torille vain soihtujen ja talikoiden kanssa hillumaan kuin yhteiskuntaa, kaljaa ja jääkiekkoa ei enää olisi.

Vaan pohdi: Alkaisitko sinä alastonna heitellä palavia autonrenkaita lähikaupan ikkunasta läpi ja huutaa: ”Kaikki on turhaa!”, jos YK ja Pohjoismaiden neuvosto ilmoittaisivat, että niin vain on iPhone keksitty Siriuksessa? Minä en. Mitä luultavimmin niin ei tekisi juuri kukaan muukaan.

Minä teen sellaista ihan huvin vuoksi.

* * *

Laitan tähän loppuun vielä ufoilmiöistä kiinnostuneille uskontotieteilijä Jaakko Närvän neuroottisen jännittävän Uskonnontutkija-lehdessä julkaistun artikkelin ”Maltillinen ufologia modernina uskonnollisuutena”. Tohtori Närvä tietää kertoa meille muun muassa, että keijut ovat aivan järkyttäviä kusipäitä:

Popu­laa­reissa aineis­toissa kei­jut kuva­taan suloi­siksi ja lem­peiksi, mutta kei­ju­pe­rin­teet anta­vat kei­juista toi­sen­lai­sen kuvan. Niissä kei­jut kuva­taan ambi­va­len­teiksi olen­noiksi, jotka ovat anta­neet hal­vaan­nut­ta­via, väli­töntä tajut­to­muutta aiheut­ta­via tai kivu­liaita iskuja. Kei­ju­jen on täl­löin ole­tettu iske­vän tai ampu­van ihmistä esi­mer­kiksi oljilla, neu­lalla tai jol­la­kin nuo­len kal­tai­sella esi­neellä. Kei­juis­kut ovat koh­dis­tu­neet usein jal­kaan ja niistä on monesti seu­ran­nut lopu­ni­käi­nen ram­pau­tu­mi­nen. Kei­jut ovat iske­neet myös sil­miin, jol­loin ihmi­nen on sokeu­tu­nut pysy­västi. Toi­si­naan kei­ju­jen on ker­rottu hakan­neen ihmi­siä bru­taa­listi. Kei­ju­jen koh­taa­mi­sista on koi­tu­nut vaka­via seu­rauk­sia, kuten fyy­si­siä ja hen­ki­siä vam­moja, sai­ras­tu­mi­sia ja kuo­le­mia. Syyksi kal­toin koh­te­luun on arveltu halu syystä tai toi­sesta ran­gaista onnet­to­muu­den kohdannutta.

Siispä keijun nähdessäsi pakene. Ethän halua ottaa riskiä joutua keijun pahoinpitelemäksi. Mutta miten keijut liittyvät ufoihin? Saat tietää sen lukemalla koko artikkelin tästä:
http://uskonnontutkija.fi/2013/05/31/maltillinen-ufologia-modernina-uskonnollisuutena/.

* * *

Sekapohde III: Emanaatioita ja suosikkipupuja

Tällä kertaa jaan ajatuksianne vispilöimään mietteitäni helmikuulta (ensimmäinen sektio), elokuulta (seuraava) ja huhtikuulta (kolmas, obviöösisti). Kolmannen huomion jälkeen vielä sitä koskevaa sivistävää oheistietoa ylöskirjaan. Se toivon mukaan teitäkin opastaa syvemmälle oppineisuuden uumeniin.

Puodin seinällä ollut joukkotiedotusväline tiesi taas kertoa ”suosikkinäyttelijän” vaikeasta elämästä. Toistuvasti käyttää se erinäisistä julkisuuden henkilöistä sellaisia nimityksiä kuin ”suosikkinäyttelijä”, ”suosikkilaulaja”, ”suosikkikirjailija”, ”suosikkiasessori” ja ”suosikkijuontaja”. Nyt kysynkin, että mitä kilin vittua: Yksikään ns. lööpissä näkemäni suosikkijulkimoksi väitetty henkilö ei ole koskaan ollut minkääntasoinen suosikkini. Suurimmasta osasta tällaisiksi mainituista toimijoista en ole aiemmin kuullut mistään toisaalta. Kenen suosikkeja he ovat?

* * *

Enchanted Bunny of the Mystic Warlords of Ka'a. Lähde: http://bigbangtheory.wikia.com/wiki/Mystic_Warlords_of_Ka'a.

Enchanted Bunny of the Mystic Warlords of Ka’a. Lähde: Big Bang Theory Wikia.

Kävelin pitkin Hämeenkatua. Ohitin liiketilojen ovia ja ikkunoita, jotka olen kuuden vuoden aikana ohittanut satoja kertoja läheltä ja etäältä, molempiin suuntiin. Usein niitä katselen. Niissä ei ollut tälläkään kertaa mitään huomioni erityisesti kiinnittävää.

Vaan eräässä kohdassa oli ovi, jota en ole koskaan ennen nähnyt. Se oli vanhahkon näköinen ruskea puuovi. Olen hyvin varma, ettei se ole koskaan ennen ollut siinä. Siksi se huomioni kiinnitti, poikkeama normaalissa. Mietin, näkevätköhän muut sen.

Toivon, että se vie lumottujen pupujen maahan.

* * *

Minulle tuli tänään aamuteetä juodessani sellainen tuntemus, että taidan olla sellainen… tiedättehän… uusplatonisti. Mistä sen tietää? Olen asiaa miettinyt ennenkin. Kyllähän emanaatio-oppi kiehtoo, mutta että ihan subskriboisi doktriiniin?

Onko teille käynyt samoin? Miten perhe suhtautui? Kenen perhe? Tuliko työpaikalla turpaan? Olisiko pitänyt? Alkoivatko naapurit puhua? Jos alkoivat, alkoivatko he puhua siitä vai jostain muusta asiasta? Onko teillä kissa?

Valitettavan vähäinen on aihetta käsittelevän kirjallisuuden määrä kielialueellamme. Ei ole se hyväksi ihmiselle, joka aatteellista suuntautumistaan pohtii. Kovin mainstreamiahan uusplatonismi ei nykyisin ole (paitsi ehkä ismailiittien keskuudessa).

* * *

Uusplatonismi-asiaan tulikin asiaan perehtyneeltä taholta sosiaalisessa mediassa kommentti, jonka siteeraan tähän aiheesta lisätietoa janoaville (te muut voitte sen huomiotta jättää):

Sillä huomautuksella, että vaikka useimmat tutkijat tänään (mukaan lukien Perl) pitävät selvänä, että Plotinos ja Proklos edelsivät Dionysiosta, on toisenlainenkin kronologia mahdollinen. Mutta se nyt ei sinänsä Perlin teoksen suhteen ole niin olennainen kysymys, vaan kyseessä on erittäin hyvä yhteenveto Dionysioksen filosofisesta ajattelusta.

Ja huomautus liittyy hänen antamaansa suositukseen lukea Eric D. Perlin teos Theophany: The Neoplatonic Philosophy of Dionysius the Areopagite. Siihen itse en vielä ole perehtynyt. Kirjasuositus ja kommentti tulivat samalta henkilöltä, joka muutamaa vuotta aiemmin vaikutti merkittävästi päätymiseeni Frithjof Schuonia koskevien asioiden tutkijaksi.

* * *

Tutkimuspohde I: Frithjof Schuonin esoteriasta

Kuva: WorldWisdom.com.

Kuva: WorldWisdom.com.

Tämä olkoon ensimmäinen tutkimuspohde, jollaisissa olen käsittelevä sellaisia asioita, joiden parissa akateeminen kiinnostukseni pyörii – ympäriinsä pyörii. Vinhasti. Ensimmäispohteen aiheena on graduaiheeni. Ja lienee heti sydämenne särjettävä ja kerrottava, että ainakaan vielä en ole saanut aikaiseksi graduni lataamista sähköiseen tietoverkkoon. 

Sangen vähän tunnettu kansamme parissa lienee vuosina 1907–1998 elänyt elsassilais-sveitsiläinen mystikko, taidemaalari ja runoilija Frithjof Schuon eli Sheikh Isa Nur al-Din Ahmad al-Shadhili al-Darquwi al-Alawi al-Maryami. Sen verran kuitenkin on ollut tunnettu, että ainakin omaan tietoisuuteeni hän tykitti panssarivaunulla menemään vuonna 2010. Niinpä aloin tutkia hänen uskontoa, esoteriaa ja sophia perennistä koskevia näkemyksiään, joista päädyin tekemään pro gradu -tutkielmani.

On minulla tosin muistikuva – muistikameran muistista löydetty –, että olisin Schuonin nimen nähnyt jossain kenties rajatieteellisessä, pseudoarkeologisessa tahi parapsykologisessa teoksessa mainintana, kun sellaisia pikku taaperona lueskelin. Samanlaisista yhteyksistä muistan havainneeni Rainer Maria Rilken nimen, mutta älkäämme häneen menkö – sisälle ainakaan. En tarkemmin kirjaa tahi sen sisältöä muista, mutta todettakoon, etteivät Schuonin ajatukset kuitenkaan ainakaan merkittäviltä osin sellaiseen kenttään kuulu.

Pikku Frithjofin kotona suosittiin romantiikan ja medievalismin henkeä, ja tässä hengessä perehtyi hän jo varhain uskontoperinteisiin ja niiden pyhiin kirjoituksiin. Muun muassa vedanta ja uusplatonismi häntä ilahduttivat. Niinpä päätti hän alkaa tutkia, mikä mahtaa olla eri uskontojen yhteinen mystinen ydin, sophia perennis, joka näkemyksensä mukaan on sama kaikissa uskonnoissa niiden moninaisten historiallis-kulttuuristen muotojen alla. En sitä vielä tässä pohteessa tarkasti selosta, mutta palannen asiaan tarkemmin tulevaispohteissa.

Tietäkäämme, että Schuon pettyi tuolloiseen roomalaiskatoliseen kirkkoon havaittuaan, ettei se nähnyt riittävän hyvin uskontojen transsendenttista ykseyttä (myöhemmin hän tosin suuntasi kehun sanoja ortodokseille). Hän päätyi sittemmin tapaamaan Egyptiin muuttaneen ranskalaisen suufimystikko René Guénonin, joka oli hieman samaan tapaan etsinyt todellista ja autenttista esoteerista veljeskuntaa ja päätynyt islamilaiseen mystiikkaan. Ja sinne päätyi myös Schuon, vaikka yleisuskonnollisena ajattelijana säilyikin elonsa loppuun asti.

Ennen tätä oli Guénon tutkinut monia esoteerisia ryhmiä. Tutuiksi olivat tulleet monenlaiset uusgnostilaiset, spiritualistiset, teosofiset ja vapaamuurarilliset yhteisöt, mutta kaikissa niissä vaivasi häntä niiden modernius – eivät initiaatiolinjat suinkaan jatkuneet muinaisuuteen. Niinpä totesi René, että aidon esoterian täytyy löytyä vanhoista uskontoperinteistä – niistä, joiden juuret ja maavarsi ovat ihmiskunnan alkuhämärissä. Ihan parastahan olisi tietenkin ollut hindulaisuus, mutta ei kokenut brahmaanien karskiin joukkoon hän voivansa astua.

Hindulaisuuden sijaan Guénon valitsi islamilaisen mystikkoyhteisön eli tariqan, johon hän sai vihkimyksen. Toki hän Schuonin lailla säilytti aina kiintymyksensä hindujen vedanta-koulukuntaan. Guénon koki löytäneensä aidon esoterian: Ei elänytkään aito esoteria länsimaiden okkulttis-moderneina yhteisöinä vaan kätkeytyneenä traditionaalisten uskontojen viittain helmoihin, niiden mystillisiin perinteisiin. Ja samaisiin helmoihin päätyi myös Schuon, joka täydensi Guénonin ehkä hieman keskeneräisiksi jääneitä ajatuksia aiheesta.

Schuonin mukaan jokaisella oikeaoppisella uskonnolla on sekä esoteerinen että eksoteerinen puoli (ja tämä ei liene Guénonille aivan selviö ollut) ja esoteerisessa puolessa on selvemmin nähtävissä uskontojen transsendenttinen ykseys. Tämän ykseyden ymmärtäminen antaa mystikolle syvällisen ymmärryksen siitä, mikä on uskontojen taustalla oleva pelastava Hyvyys, Totuus ja Kauneus – mutta älä huoli: Hän ei sielun pelastusta rajaa niille, jotka tämän ymmärtävät, vaan uskonnon eksoteeriset muodot tuovat pelastuksen maallikonkin ulottuville.

Guénon ja Schuon kissojen äärellä. Kuva: AbraxasBooks.tumblr.com.

Guénon ja Schuon kissojen äärellä.
Kuva: AbraxasBooks.tumblr.com.

Autenttiset uskonnot ovat Schuonin mukaan pelastuksen välineitä. Ne toimivat kahdella tasolla. Toisaalta niillä on yksinkertaisempi muoto, jotta ne voivat pelastaa mahdollisimman suuren osan tavallisista ihmisistä; toisaalta niissä on esoteeris-mystillisempi muoto kultivaation välineeksi niille, joille tavan hurskaus ei riitä.

Harry Oldmeadow mainitsee esimerkin: Mestari Eckhartin metafysiikka edustaa kristinuskon esoteerista puolta, eurooppalaisen talonpojan maallikkohurskaus taas eksoteerista. Molemmat näistä hengellisyyden muodoista johdattelevat yhtä vakaasti ja järkähtämättä sielua pelastukseen, mutta intellektuaalis-spirituaalisen ymmärryksen aste niissä on erilainen.

Jos Absoluutti suo, kerron tulevissa tutkimuspohteissa tarkemmin, kuinka oikeaoppinen uskonto Schuonin mukaan rakentuu ja mikä tämä uskontojen mystinen ykseys on. Kerron myös vastaavan ehdon täyttyessä, mitkä uskonnot ovat autenttisia ja mikä on Absoluutti.

* * *