Raapale XLIII: Kaniinikansan tarut

”Alussa Alku-Pupu loi metsät ja vuoret. Hän emanoi Itsestään Oryctolaguksen, josta syntyivät Isä-Pupu ja Emo-Pupu valtaistuimillaan. Heidän etutassuistaan saivat alkunsa harmaakanit, mustakanit, valkokanit ja ruskeakanit. Alku-Pupu puhalsi ensimmäisiin kaneihin hengen ja sanoi heille: ’Lisääntykää ja täyttäkää laakso’, ja Alku-Pupu antoi heille lahjaksi virtaavat vedet, maan antimet, puiden suojan, Lapinia-tähden valon ja lumihanget.”

”Kun muinaisina aikoina tietämättömyys Pupumaassa alkoi yltyä ja kettukansa uhkasi kanien rauhaa, lähetti Alku-Pupu profeetaksi Kaniesinin, suuren tietäjän, ja puolustajaksi Puphulainnin, urhean soturin. He karkottivat pahanlaatijat ja palauttivat sivistyksen soihdun kaniinien kansalle. Jonain päivänä he palaisivat johdattamaan pupujen sielut takaisin jumalaiseen Valoon.”

– Fragmentteja kaniinikansan pyhistä kirjoituksista ja kansantaruista

* * *

Raapale XLI: Downfall

Sisällissota on syttynyt Keijumetsän tasavallassa. Vastarintasissit ja Pupuchetin hallintoa tukevat joukot vaanivat ja tulittavat toisiaan puiden latvoista ja kallionkoloista.

Taistelujen levittäytyessä presidentinpalatsin läheisyyteen pakkaa Pupuchet tavaroitaan ja valtion varallisuutta matkalaukkuunsa. Hän kipuaa alas puusta ja katoaa laukkuineen katajistoon.

Turvassa, ehtii Pupuchet ajatella. Hän heittää laukkunsa lampeen, hyppää sen päälle ja soutaa joutsenen luokse. ”Vie minut kettujen maahan, niin saat palkkion.”

Joutsen nousee lentoon tyrannikani selässään, mutta kauas he eivät ehdi, kun Pupujen Punakaartin koivuhalosta valmistama raketti iskeytyy joutseneen, joka putoaa liekehtien alas.

Kenraali Pupuchet syöksyy korkeuksista kohti kallioita, mutta viimeisillä hetkilläänkään verenhimoinen ja Keijumetsän paperitehtaalle myynyt diktaattori ei kadu mitään.

* * *

Raapale XXVI: Takaisin luonnontilaan

”Olen saanut miekan järvessä pulikoivalta neidolta, joten minulle kuuluu valta tässä maassa”, kuningas Marcius sanoo.

”Höpsis. Šamaanirummun päälle heitetyt kananluut ovat ainoa kestävä valtiomuoto”, lisää tähän keisari Ling.

”Minä vedin kaikkia kilpailijoitani turpaan käräjäkivillä, joten pitäisi olla selviö, että kruunu kuuluu minulle”, tokaisee ruhtinas Adolf.

”Joukko ihmisiä, jotka nielivät höpinäni, laittoi paperilapuin laatikkoon useammin minun nimeni kuin jonkun toisen”, lisää miljonääri Thomas, ”joten tietenkin minun pitäisi päättää asioista.”

Vallantavoittelijain neuvottelu keskeytyy, kun saliin rynnistää moottoriajoneuvoin joukko pupuja, jotka avaavat tulen kohti ihmisiä.

”Täst’edes ainoa laki on Smith & Wesson”, huudahtaa pupujen päällikkö ja ampuu pari laukausta kattoon. ”YIIIIHAAA!”

Autosotadystopia on alkanut.

* * *

Raapale XXII: Ei vaihtoehtoja

Keijumetsän asukkaat eivät ottaneet vallanvaihdosta vastaan niin positiivisesti kuin kenraali Pupuchet oli odottanut. Hän kuitenkin kieltäytyi uskomasta, etteikö pupukansa olisi hänen tukenaan.

”Väärää mieltä olevat nyt vain on ammuttava”, Pupuchet jyrähti. ”Kansa ymmärtää, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Kenet te sitten muka ampuisitte?” hän tivasi maltillisemmilta kenraaleilta.

Pupujen ylipappi Oscar asteli lektionaari tassuissaan kivialttarille ja alkoi lukea messua. Hän esitti rukoukset Alkupupulle ja Hänen emanaatioilleen. Kun hän aloitti seremoniallisten porkkanaviipaleiden jakamisen, astui väkijoukosta pupusotilaita, jotka ampuivat hänet.

Oscar kaatui temppelin lattialle, ja kuolemanpartiolaiset katosivat kirkuvaan väkijoukkoon. Pupuchet nukkui seuraavana yönä hyvin. Aamulla hän saisi huomata, että se oli viimeinen kerta.

* * *

Raapale X: Oopperamurhaajat

Presidentti Kaniende katselee puumajansa parvekkeelta, kuinka Metsäaukiolle virtaa vedettävien kellokoneistojen liikuttamia puisia vaunuja. Niiden kyydissä on katapultteja, kiviä ja pupusotilaita.

Pian puumajan ovea aletaan jyskyttää. ”Avatkaa! Keijumetsän tasavallan nimissä, avatkaa!” Hätääntyneitä huutoja kuuluu Metsäaukiolta. Ensimmäiset laukaukset.

Kaniende istuu sammalmättäälle kirjoituspöytänsä taakse. Hänellä ei ole mitään aikomusta avata ovea noille pahanlaatijoille. Varmastikin on kettujen tiedustelupalvelu ollut vallankaappaajien tukena.

Lopulta ovi hakataan palasiksi. Aseistautunut pupusotilaiden lauma ryntää sisään aseet paukkuen. Kaniende kaatuu kuolleena pöytänsä ääreen.

Pupusotilaat valtaavat huoneen. ”Kenraali Pupuchet, reitti on selvä.”

Kenraali Pupuchet loikkii puumajan parvekkeelle ja luo silmäyksen pupusotilaiden haltuunsa ottamalle Metsäaukiolle. Hän saisi vielä vastaansa maailman vahvimman sissiliikkeen.

* * *