Raapale XXI: Aikakone

Yksitoistavuotias Herbert istui rakentamansa härvelin päällä ja äänteli tyhmästi.

”Mitä sinä teet, Herbert?” pikku Geraldine tuli kysymään.

”Tää on mun aikakone.”

”Onko se oikea?”

”Ei tietenkään, tyhmä. Se on lelu.”

”Saanko minäkin leikkiä sillä?”

”Et. Oot tyhmä tyttö. Mee pois.”

Tästä Geraldine kovin pahastui ja jäi kissa sylissään penkille odottamaan, että Herbert lopettaisi leikkinsä ja häipyisi. Viimein Herbert lähti.

Geraldine meni vempeleen luokse ja sanoi kissalle: ”Parannellaan tätä vähän, Heron.” Geraldine otti taskustaan ruuvimeisselin ja ryhtyi väsäämään.

”Hyppää syliin, Heron”, Geraldine sanoi ja käynnisti laitteen.

Juuri, kun laite katosi aikapyörteeseen, Herbert tuli paikalle. Tämä hetki muutti Herbert Wellsin elämän suunnan.

* * *

Raapale X: Oopperamurhaajat

Presidentti Kaniende katselee puumajansa parvekkeelta, kuinka Metsäaukiolle virtaa vedettävien kellokoneistojen liikuttamia puisia vaunuja. Niiden kyydissä on katapultteja, kiviä ja pupusotilaita.

Pian puumajan ovea aletaan jyskyttää. ”Avatkaa! Keijumetsän tasavallan nimissä, avatkaa!” Hätääntyneitä huutoja kuuluu Metsäaukiolta. Ensimmäiset laukaukset.

Kaniende istuu sammalmättäälle kirjoituspöytänsä taakse. Hänellä ei ole mitään aikomusta avata ovea noille pahanlaatijoille. Varmastikin on kettujen tiedustelupalvelu ollut vallankaappaajien tukena.

Lopulta ovi hakataan palasiksi. Aseistautunut pupusotilaiden lauma ryntää sisään aseet paukkuen. Kaniende kaatuu kuolleena pöytänsä ääreen.

Pupusotilaat valtaavat huoneen. ”Kenraali Pupuchet, reitti on selvä.”

Kenraali Pupuchet loikkii puumajan parvekkeelle ja luo silmäyksen pupusotilaiden haltuunsa ottamalle Metsäaukiolle. Hän saisi vielä vastaansa maailman vahvimman sissiliikkeen.

* * *