Raapale XLV: Avaruusnisäkkäiden salaliitto

”Katso nyt! Minä näin!”

”En huomannut mitään, Lzzgt.”

”Se meni niin nopeasti. Katsotaan uudelleen… Näitkö?”

”Hyvin tehty video. Väärennös tosin.”

”Et vain ole vielä valmis heräämään, Zaggatazaggatamöö, sinulla on kognitiivinen dissonanssi”, Lzzgt vastaa.

”Aivan. Voitko, Lzzgt, kertoa miksi muotoaan muuttavat ihmiset saapuisivat planeetallemme ja naamioituisivat poliitikoiksi, liikemiehiksi ja piispoiksi?”

”Saadakseen valtaa tietenkin. He haluavat orjuuttaa avaruusliskot. Tiesitkö, että ihmiseliitti sieppaa reptiliaanipoikasia ja vie heidät Basiliskiassa olevaan linnaan, jossa heidän vertaan juodaan?”

”Epäilemättä näin tapahtuu”, vastaa Zaggatazaggatamöö vaikuttamatta vakuuttuneelta. ”Mistä tiedät tämän?”

”Tästä neljän tunnin videosta, jolla tuo ukko selittää asian. Katso, katso!”

”Hmm… Laitan talteen ja katson myöhemmin”, sanoo Zaggatazaggatamöö.

* * *

Mainokset

Raapale XXVI: Takaisin luonnontilaan

”Olen saanut miekan järvessä pulikoivalta neidolta, joten minulle kuuluu valta tässä maassa”, kuningas Marcius sanoo.

”Höpsis. Šamaanirummun päälle heitetyt kananluut ovat ainoa kestävä valtiomuoto”, lisää tähän keisari Ling.

”Minä vedin kaikkia kilpailijoitani turpaan käräjäkivillä, joten pitäisi olla selviö, että kruunu kuuluu minulle”, tokaisee ruhtinas Adolf.

”Joukko ihmisiä, jotka nielivät höpinäni, laittoi paperilapuin laatikkoon useammin minun nimeni kuin jonkun toisen”, lisää miljonääri Thomas, ”joten tietenkin minun pitäisi päättää asioista.”

Vallantavoittelijain neuvottelu keskeytyy, kun saliin rynnistää moottoriajoneuvoin joukko pupuja, jotka avaavat tulen kohti ihmisiä.

”Täst’edes ainoa laki on Smith & Wesson”, huudahtaa pupujen päällikkö ja ampuu pari laukausta kattoon. ”YIIIIHAAA!”

Autosotadystopia on alkanut.

* * *

Raapale XXIII: Hämärät kujat

Varaton urbaanihirviö kun olen, joudun usein syömään heikompaa ainesta. Teen sen yön pimeydessä. Eräänä iltana joku pimeä herra minulta kysyi, etsinkö ruokani roskiksista. ”Roskapöntöistäkö sinä ateriasi tongit, oi kuoma parahin?” Vastasin kieltävästi. Minä en ”tongi” mitään.

Avaan kitani ammolleen ja nielen kaiken roskapönttöineen ja sammuneine puliukkoineen. Sitten mussutan niin, että veri ja muovinpalat roiskuvat. Sitten revin jostain autosta akun irti, ja huuhdeltuani saaliini alas sen hapolla karjaisen ilmoille, että ”GRUAAAAAAAH!”

Ääneni kaikuu kaukaisuuteen, kauas betonin, lasin, teräksen, ilmansaasteiden ja mainosvalojen valtakunnan muurien taakse. Sen muurin ylitse ei kulje kuin pelko, kaupungin valtias. Tasangon heimot vapisevat hämärtyvässä yössä. Kaupunkilaiset lukitsevat ovensa.

* * *

Raapale XIII: Tappion päivä

Kun Tongan imperiumi alkoi murentua, ensimmäisenä itsenäistyi Tasmanian tasavalta. Tongan hallinto uskoi, että pommittamalla Tasmaniaa laseraseilla avaruudesta se saisi muut alueet luopumaan itsenäisyyshaaveistaan. Toisin kävi.

”Nuku’alofa on nyt kantaman päässä”, sanoo Aotearoan ilmalaivaston kapinalliskenraali Huhana.

Tyynenmeren takaa nousee Aurinko, joka herättää Nuku’alofan viimeiseen aamuunsa. Koko Tongatapun saari ja merialueet sen ympärillä ovat peittyneet teräksestä, lasista ja betonista rakennettuun megacityyn.

Tongan sotilassatelliitit on ammuttu alas. Energiakilpi on romahtanut. Antimateriaohjukset ovat valmiina. Ne pyyhkisivät kartalta syyllisen kaksisataa vuotta kestäneeseen brutaaliin imperialismiin.

”On tullut aika”, Huhana sanoo. Ohjukset lähtevät matkaan.

Tongan kuningas ei vaivaudu keksimään viimeisiä sanoja. Niistä ei jäisi kukaan tekemään kuolemattomia.

* * *