Sekapohde IV: Mukavuusalueelta keijujen kynsiin

Tänään julkituon sekapohteen muodossa mietteitäni viime vuoden lokakuulta, sen 18. päivältä, sekä eiliseltä, jolloin mieltäni askarruttivat muiden planeettojen asujaimet. Niitä olen toistuvasti pohtinut viime kuukausina laatiessani kaunokirjallista teosta, joka scifin kategoriaan voidaan hissillä laskea. 

Näin kahdelta aamuyöstä mietin sitä, kun ihmiset, toiset ihmiset ja jotkut menninkäiset tapaavat sanoa, että pitäisi ”poistua mukavuusalueelta”. Juuri katselin kansainvälisestä sähköisestä tietoverkosta silmillä MTV3:n sivua, joka tästä asiasta myös yhteiskuntaamme tiedotti.

Suurin osa ihmisistä on suurimman osan ajastaan tekemässä jotain epämukavaa kuten pakkaamassa silakkaa liukuhihnan ääressä, täyttämässä Kelan papereita kiroten syntymäänsä, kaivamassa ruoskan viuhuessa mineraaleja Afrikassa, kuolemassa taistelukentällä tai kuulemassa lääkäriltä, että ”jo vain sinulla, Lars-Gabriel, on kivessyöpä”.

Onhan se perseestä, jos joskus on mukavaa edes vartin verran. Tai minuutinkin. Sekin pitäisi käyttää luonteen kasvattamiseen. Jos joku ääliö tulee sanomaan, että pitäisi ”poistua mukavuusalueelta”, vedän häntä turpaan*, jotta hän saa olla epämukavasti ja kasvaa ihmisenä.

* En oikeasti lyö. En ole brutaali taho. Mutta vähän pahasti katson.

* * *

ufo-close-encounter-shutterstock-sq-e1446423571676

Valokuva aidosta tilanteesta. Lähde: EarthSky.

Kohtasin juuri – kuten olen kohdannut monet kerrat ennenkin – näkemyksen, että hallitukset ja viranomaiset salailevat ufojen olemassaoloa, humanoidien teknologiaa ja tietoa muiden planeettojen sivilisaatioista, jotta ei syntyisi massain parissa ”paniikkia” ja yleistä mellakointia.

Oletetusti maailmankuvat romahtaisivat, ja siksi merkittävästä osuudesta maailman väestöä tulisi kaoottisia nihilistejä, jotka eivät enää kävisi töissä, maksaisi veroja ja katsoisi, kun varpunen hyppii somasti pihamaalla. Että torille vain soihtujen ja talikoiden kanssa hillumaan kuin yhteiskuntaa, kaljaa ja jääkiekkoa ei enää olisi.

Vaan pohdi: Alkaisitko sinä alastonna heitellä palavia autonrenkaita lähikaupan ikkunasta läpi ja huutaa: ”Kaikki on turhaa!”, jos YK ja Pohjoismaiden neuvosto ilmoittaisivat, että niin vain on iPhone keksitty Siriuksessa? Minä en. Mitä luultavimmin niin ei tekisi juuri kukaan muukaan.

Minä teen sellaista ihan huvin vuoksi.

* * *

Laitan tähän loppuun vielä ufoilmiöistä kiinnostuneille uskontotieteilijä Jaakko Närvän neuroottisen jännittävän Uskonnontutkija-lehdessä julkaistun artikkelin ”Maltillinen ufologia modernina uskonnollisuutena”. Tohtori Närvä tietää kertoa meille muun muassa, että keijut ovat aivan järkyttäviä kusipäitä:

Popu­laa­reissa aineis­toissa kei­jut kuva­taan suloi­siksi ja lem­peiksi, mutta kei­ju­pe­rin­teet anta­vat kei­juista toi­sen­lai­sen kuvan. Niissä kei­jut kuva­taan ambi­va­len­teiksi olen­noiksi, jotka ovat anta­neet hal­vaan­nut­ta­via, väli­töntä tajut­to­muutta aiheut­ta­via tai kivu­liaita iskuja. Kei­ju­jen on täl­löin ole­tettu iske­vän tai ampu­van ihmistä esi­mer­kiksi oljilla, neu­lalla tai jol­la­kin nuo­len kal­tai­sella esi­neellä. Kei­juis­kut ovat koh­dis­tu­neet usein jal­kaan ja niistä on monesti seu­ran­nut lopu­ni­käi­nen ram­pau­tu­mi­nen. Kei­jut ovat iske­neet myös sil­miin, jol­loin ihmi­nen on sokeu­tu­nut pysy­västi. Toi­si­naan kei­ju­jen on ker­rottu hakan­neen ihmi­siä bru­taa­listi. Kei­ju­jen koh­taa­mi­sista on koi­tu­nut vaka­via seu­rauk­sia, kuten fyy­si­siä ja hen­ki­siä vam­moja, sai­ras­tu­mi­sia ja kuo­le­mia. Syyksi kal­toin koh­te­luun on arveltu halu syystä tai toi­sesta ran­gaista onnet­to­muu­den kohdannutta.

Siispä keijun nähdessäsi pakene. Ethän halua ottaa riskiä joutua keijun pahoinpitelemäksi. Mutta miten keijut liittyvät ufoihin? Saat tietää sen lukemalla koko artikkelin tästä:
http://uskonnontutkija.fi/2013/05/31/maltillinen-ufologia-modernina-uskonnollisuutena/.

* * *

Mainokset