Raapale L: Cliffhanger

Teen parhaani ollakseni päästämättä irti kallionkielekkeestä, vaikka en ole vielä osannut päättää, onko siinä parempi olla kuin positiotamme ympäröivien tyrannosaurusten mahoissa. Erään petodinon pesään ilmestyminen ei ole ollut parhaita ratkaisuja tällä vaelluksella.

”Gottschalk, sinä varmaan tiedät, kuinka tästä selvitään?”

Taikapupu Gottschalk roikkuu vyöstäni kiinni pitäen miettiväisen näköisenä. Olen vakuuttunut siitä, että hän kohta saa paikalle lentävän lautasen tai ehkä lentävän maton – minkä hyvänsä hän katsookin parhaaksi tavaksi päästä tyrannosaurusten laumaa karkuun.

”Joo, nyt ei ole tarjolla mitään.”

”Ei mitään?”

”Alkavat ideat loppua. Jos vain odotetaan tässä?”

”Kuinka kauan?”

”Kunnes keksin jotain uutta. En haluaisi toistaa itseäni.”

Huokaisen. ”Käyköön siis niin.”

* * *

Mainokset

Raapale XVI: Manaaja

Ugar yrittää pysytellä hiljaa. Mammutinmetsästäjät kohtasivat luolakarhun ennen arolle pääsyä, ja se kävi heidän kimppuunsa. Tilanne on erikoinen, sillä luolakarhut harvoin tulevat alas vuorilta eivätkä ne syö lihaa.

Ugar lähti juoksemaan eri suuntaan kuin muut. Hän piileskelee puiden suojissa katsellen luolakarhua, joka repii hänen toveriaan palasiksi.

Kuukausi sitten poppamies ajoi kyläläisestä ulos demonin. Ugar muistaa miettineensä, minne demoni meni. Hän ymmärtää nyt ja sulkee kauhistuneena silmänsä, kun näkee luolakarhun leijuvan ilmassa ja sytyttävän metsän tuleen.

Tuli tuhoaisi väistämättä kotikylän. Ugar voisi ehkä pelastautua juoksemalla mammuttiarolle, mutta hän ei pääsisi pakoon demonikarhua ilman puiden suojaa. Ja jos pääsisikin, minne hän menisi?

* * *

Raapale III: Uusi maailmanjärjestys

”Katscho, Fritz. Mitäsch schakkia nuo owat?” Ulrich Neanderthalilainen kysyy osoittaen kummajaisia, jotka juuri kaatoivat heidän tavoittelemansa peuran.

”Ulkomaanpelleillä on erikoinen keihäsch”, Fritz Neanderthalilainen vastaa.

”Hoi, te schiellä! Keitäsch te olette?” Ulrich huudahtaa.

”Me ölemmè Cro-Magnonin ihmisiä”, vastaa René Cro-Magnon hienostuneeseen sävyyn.

”Mitäsch te teette meidän maillamme?”

”Me tylimmè öttämään ’ältyymmè elintilää idästä.”

”Mikschi te olette noin kookkaita?” Fritz pohtii.

”Me ölemmè yli-ihmisiä”, René vastaa.

”Wai üli-ihmischiä? Ei käü laatuun tuollainen. Püschükää te schiellä Lascaux’ßa wain!”

”Menkää itzè mämmytin le culiin. ’ys, ’ys, menkää!”

”Heux heux heux!” cro-magnonit nauroivat.

Turhaan uhosivat neandertaalit. Eurooppa olisi väistämättä cro-magnonien. ”Tämä küllä muischtetaan!” Ulrich huudahti.

* * *