Raapale XLVII: Viimeinen ihminen

Ofelia on vaeltanut kuukausien ajan pitkin Afrikan itärannikkoa kohti pohjoista. Koko tänä aikana hän ei ole nähnyt yhtäkään toista ihmistä. Kerran hän luuli kuulleensa jonkun huutavan, mutta se lienee ollut harha-aistimus.

Sitten kaukaisuudessa näkyy joku. Hän lähestyy Ofeliaa, joka huomaa olion olevan sangen pienikokoinen. Ofelia ottaa varmuuden vuoksi jousen ja nuolen esiin, jos se olisi vihamielinen tai syömäkelpoinen.

Pian Ofelia jo näkee olennon, joka iloisen näköisenä heiluttaa tassuaan. Se on peikko. Peikko tulee hänen luokseen ja ojentaa hänelle vihreän, palavan kynttilän. Peikko jatkaa hitaasti matkaansa kohti etelää.

Neljä minuuttia Ofelia tuijottaa kynttilää hievahtamatta.

”Kiitos”, Ofelia huudahtaa peikon perään, ”tosi hyödyllinen!”

* * *