Raapale XXV: Tienraivaajat

Ivan juoksee kohti antarktista tutkimusasemaa – tai yrittää juosta. Syvässä hangessa se on vaikeaa. Pakkanen lähestyy neljääkymmentä, ja lumimyrskyävä yö sulkee Ivanin pimeyteen.

Ivan ei ole varma, kuinka monta niitä on. Hän näki ainakin kaksi. Hänestä tuntuu siltä, että ne piirittävät häntä joka puolelta. Ne lähestyvät aaveiden tapaan halki pimeyden.

Ivan tavoittaa tutkimusaseman oven. Hän yrittää saada ovea auki, mutta sen eteen on kerääntyt liikaa lunta. Lopulta hän pääsee sisään, lukitsee oven ja istuu hetken hiljaa vetäen henkeä.

Oveen koputetaan. Ivan pidättelee hengitystään. Koputus kuuluu taas. Lujempaa. Pian oven luukku aukenee. Ivan yrittää pitää itsensä koossa, kun luukusta putoaa uusi Vartiotorni.

* * *

Mainokset

Raapale: XX: Varmuuden vuoksi

Zach on hississä. Hän pitää kädet taskuissa. Kun Zach jonottaa, hän ei nosta käsiään taskuista, ellei ole pakko. Hän työntää kädet taskuihinsa, kun lähelle tulee toinen ihminen – erityisesti jos se on vieras ihminen.

Zach tietää, ettei hän siten suojaa itseään miltään todelliselta vaaralta. Hän ei ole hullu eikä vajaamielinen. Hän on looginen ja oppinut. Ei ole kuitenkaan mitään haittaa siitä, että hän pitää kätensä taskuissa varmuuden vuoksi.

Zach huomioi mahdollisuuden, että joku kujeilija muuttuu näkymättömäksi, tarttuu hänen käteensä ja työntää sen lähellä olevan takamukselle saattaen hänet noloon tilanteeseen. Niin ei koskaan ole käynyt. Tokkopa myöhemminkään käy. Mutta turha ottaa riskiä.

* * *