Raapale L: Cliffhanger

Teen parhaani ollakseni päästämättä irti kallionkielekkeestä, vaikka en ole vielä osannut päättää, onko siinä parempi olla kuin positiotamme ympäröivien tyrannosaurusten mahoissa. Erään petodinon pesään ilmestyminen ei ole ollut parhaita ratkaisuja tällä vaelluksella.

”Gottschalk, sinä varmaan tiedät, kuinka tästä selvitään?”

Taikapupu Gottschalk roikkuu vyöstäni kiinni pitäen miettiväisen näköisenä. Olen vakuuttunut siitä, että hän kohta saa paikalle lentävän lautasen tai ehkä lentävän maton – minkä hyvänsä hän katsookin parhaaksi tavaksi päästä tyrannosaurusten laumaa karkuun.

”Joo, nyt ei ole tarjolla mitään.”

”Ei mitään?”

”Alkavat ideat loppua. Jos vain odotetaan tässä?”

”Kuinka kauan?”

”Kunnes keksin jotain uutta. En haluaisi toistaa itseäni.”

Huokaisen. ”Käyköön siis niin.”

* * *

Mainokset

Raapale XLVI: Höyryufot

Höyryävä messinkikuorinen alus laskeutuu taivaalta ja alkaa piirtää viljaympyrää. Saatuaan tehtävänsä suoritetuksi laskeutuu alus viljapellon laitaan.

Geraldine katselee alusta. ”Tule, Heron, mennään jututtamaan noita”, hän sanoo kissalleen.

Kaksi humanoidia laskeutuu aluksesta pitkin siltaa, jonka rataslaitteisto laskee alas. He huomaavat lähestyvän Geraldinen.

”Tally-ho, lads”, Geraldine vastaa. ”Miksi teitte viljapeltoon kuvion?”

”Interstellaaristen suuryritysten edustajat väittivät, että näistä tulee seuraavalla vuosisadalla planeetallanne iso juttu.”

”Sitten sanomme, että we made crop circles before it was cool”, toinen lisää. “Ne ovat yritysten logoja.”

“Saatteko palkkion?”

“Emme. Tämä on harrastus – kallis tosin.”

Humanoidien lähdettyä Geraldine jää miettimään, miksi joku haluaisi maksaa siitä, että saa mainostaa suuryrityksiä.

* * *

Raapale XLV: Avaruusnisäkkäiden salaliitto

”Katso nyt! Minä näin!”

”En huomannut mitään, Lzzgt.”

”Se meni niin nopeasti. Katsotaan uudelleen… Näitkö?”

”Hyvin tehty video. Väärennös tosin.”

”Et vain ole vielä valmis heräämään, Zaggatazaggatamöö, sinulla on kognitiivinen dissonanssi”, Lzzgt vastaa.

”Aivan. Voitko, Lzzgt, kertoa miksi muotoaan muuttavat ihmiset saapuisivat planeetallemme ja naamioituisivat poliitikoiksi, liikemiehiksi ja piispoiksi?”

”Saadakseen valtaa tietenkin. He haluavat orjuuttaa avaruusliskot. Tiesitkö, että ihmiseliitti sieppaa reptiliaanipoikasia ja vie heidät Basiliskiassa olevaan linnaan, jossa heidän vertaan juodaan?”

”Epäilemättä näin tapahtuu”, vastaa Zaggatazaggatamöö vaikuttamatta vakuuttuneelta. ”Mistä tiedät tämän?”

”Tästä neljän tunnin videosta, jolla tuo ukko selittää asian. Katso, katso!”

”Hmm… Laitan talteen ja katson myöhemmin”, sanoo Zaggatazaggatamöö.

* * *

Raapale XXVII: Merkkejä ja enteitä

Aluksemme poistui hyperavaruudesta lähellä Epsilon Eridania. Hämmennyin nähdessäni sen läheisyydessä suuren avaruusaseman, joka muistutti porkkanaa. Se oli noin kahdeksan kilometrin pituinen ja kiersi erästä planeettaa.

”Gottschalk, mikä paikka tämä on?”

”Pupulon 5”, pupuoppaani vastasi.

Komentaja Kaninova antoi aluksellemme luvan saapua asemalle, ja pian jo joku univormupukuinen mulkku nimeltä Kanibaldi alkoi vittuilla. Gottschalk veti häntä turpaan.

Gottschalkin ollessaan vartijain huomassa tutkin asemaa. Jossain vaiheessa kohtasin epämiellyttävän hyypiön, joka sanoi olevansa herra Foxden.

”Mitä sinä haluat?” Foxden kysyi.

”Kupillisen teetä”, vastasin.

Foxden kysyi, josko haluaisin ennemmin imperiumin, joka murskaa heikot tieltään.

”En. Otan ennemmin teetä.”

”Hyvä on”, Foxden sanoi ja ojensi kupin teetä.

* * *

Raapale XXI: Aikakone

Yksitoistavuotias Herbert istui rakentamansa härvelin päällä ja äänteli tyhmästi.

”Mitä sinä teet, Herbert?” pikku Geraldine tuli kysymään.

”Tää on mun aikakone.”

”Onko se oikea?”

”Ei tietenkään, tyhmä. Se on lelu.”

”Saanko minäkin leikkiä sillä?”

”Et. Oot tyhmä tyttö. Mee pois.”

Tästä Geraldine kovin pahastui ja jäi kissa sylissään penkille odottamaan, että Herbert lopettaisi leikkinsä ja häipyisi. Viimein Herbert lähti.

Geraldine meni vempeleen luokse ja sanoi kissalle: ”Parannellaan tätä vähän, Heron.” Geraldine otti taskustaan ruuvimeisselin ja ryhtyi väsäämään.

”Hyppää syliin, Heron”, Geraldine sanoi ja käynnisti laitteen.

Juuri, kun laite katosi aikapyörteeseen, Herbert tuli paikalle. Tämä hetki muutti Herbert Wellsin elämän suunnan.

* * *

Raapale XVIII: Pysy hiljaa

Gizzal seisoo zikkuratin huipulla ja silmäilee taivasta. Kohta he tulisivat.

Paria tuntia myöhemmin Gizzal piileskelee pimeällä käytävällä. He eivät olekaan sitä, mitä Gizzal oli odottanut. Urukin kuningas on murhattu. Öiseen kaupunkiin virtaa aluksista lisää vihollisia.

Hilimaz varoitti tästä. Olisi pitänyt kuunnella. Urukin kuningas oli silti päättänyt, että muukalaisten signaaliin vastataan. Gizzal oli saanut tehtäväkseen laatia vastauksen ja lähettää sen kohti avaruutta. Hilimaz oli tarpeeksi viisas paetakseen Egyptiin.

Siitä on nyt muutama vuosi. Gizzal tiukentaa otettaan sädeaseesta ja yrittää olla hievahtamatta, kun askeleet lähestyvät. Reptiliaani seisahtuu hetkeksi miekka kädessään mutta päättääkin palata takaisin.

On vain ajan kysymys, koska Gizzal jää kiinni.

* * *

Raapale XIII: Tappion päivä

Kun Tongan imperiumi alkoi murentua, ensimmäisenä itsenäistyi Tasmanian tasavalta. Tongan hallinto uskoi, että pommittamalla Tasmaniaa laseraseilla avaruudesta se saisi muut alueet luopumaan itsenäisyyshaaveistaan. Toisin kävi.

”Nuku’alofa on nyt kantaman päässä”, sanoo Aotearoan ilmalaivaston kapinalliskenraali Huhana.

Tyynenmeren takaa nousee Aurinko, joka herättää Nuku’alofan viimeiseen aamuunsa. Koko Tongatapun saari ja merialueet sen ympärillä ovat peittyneet teräksestä, lasista ja betonista rakennettuun megacityyn.

Tongan sotilassatelliitit on ammuttu alas. Energiakilpi on romahtanut. Antimateriaohjukset ovat valmiina. Ne pyyhkisivät kartalta syyllisen kaksisataa vuotta kestäneeseen brutaaliin imperialismiin.

”On tullut aika”, Huhana sanoo. Ohjukset lähtevät matkaan.

Tongan kuningas ei vaivaudu keksimään viimeisiä sanoja. Niistä ei jäisi kukaan tekemään kuolemattomia.

* * *

Raapale XII: Luontoäiti

Neljä miljardia vuotta sitten Terra istui linnan penkillä katsellen vesiputousta, jonka ylle linna oli rakennettu. Kohta linna ja vesiputous olisivat poissa. Kiveyksellä hänen edessään oli sotureita, jotka olivat yrittäneet pysäyttää hänet.

Terra pyyhki miekkansa verestä ja nousi. Hän käveli alukseen ja lähti kohti avaruutta. Hän ei jäisi ottamaan vastaan kirousta, jonka kuningas oli vetänyt Edenia-planeetan ylle.

Turvallisen etäisyyden päästä Terra loi viimeisen silmäyksen kotiplaneettaansa, kun lähialueelle saapunut neutronitähti alkoi murskata sitä palasiksi. Pian Edenia olisi neutronitähteä kiertävää kivimurskaa.

Ja hän olisi käsityksensä mukaan universumin ainoa ihminen.

Hyperavaruudessa Terra tarkasteli laitetta, johon oli tallennettu elämän siemenet. Niille oli löydettävä sovelias planeetta.

* * *