Sekapohde V: Ajatusten Vantaa

Huomaan, että tänään on sovelias aika jakaa somepohteita lokakuulta, helmikuulta sekä tammikuulta. Vaikka tämä on kielipainotteinen, ei tämä ole kielipohde vaan sekapohde. Mutta kielipohdekin on jo valmisteilla. Se löytyy ensi kuun aikana lähes täydellä varmuudella Tractatus Lingua-Philosophicus -blogista. 

En tiedä, mitä ovat hulpa ja räävi, mutta minulla melko varmasti on sellaisia paljon. En katso näet olevani hulvaton tai varsinkaan räävitön. Mutta missä hulpani ja räävini ovat? Jos löydän ne, aion käyttää niitä häikäillen. Ja kun hulvan löydän, sitten huudahdan: ”Mea hulpa! Mea hulpa!”

Jotkut persoonalliset olennot tapaavat sanoa, että jokin on niin [adjektiivi] kuin ”olla ja voi”. Epäloogista on tällainen meno. Jos oletamme, että esimerkiksi seinä on maksimaalisen sininen – eli se on ”niin sininen kuin olla ja voi” –, silloin seinä on sininen ja voi sininen. Miten sinä? Voitko sininen?

Tajusin juuri, että sanat vampire ja empire muistuttavat toisiaan. Ei olisi se lupsakka toimi, jos vampyyrit keisarikunnan perustaisivat ja sitten YK:ssa heidän lähettiläälleen naurettaisiin, kun on muiden lähettiläiden mielestä ”Vampire Empire” vitun tyhmä nimi valtiolle. Tulisi paha mieli ja ehkä sodintaa.

screenhunter_114-oct-28-16-41

Hakukonetus osoitti, että myös joku muu on tullut ajatelleeksi sanojen samankaltaisuutta. Lähde: Steampunk Magazine.

* * *

Kurssikirjani (Lehikoinen & Kiuru 1998, Kirjasuomen kehitys) mukaan vanhimmat säilyneet kirjoitetut suomenkieliset lauseet löytyvät saksalaisesta käsikirjoituksesta 1470-luvulta ja niissä sanotaan: ”Mijnna thachton gernast spuho somen gelen Emijna daijda”. Näen tässä jotain hyvin söpöä.

* * *

Sana anteeksi kuulostaa translatiivimuodolta. Mikä tällöin olisi nominatiivimuoto: antee, anne (vrt. ranne, vanne) vai annes? Niin sanottu kielikorva sanoi ensin, että se olisi annes, mutta en keksi vertailukohtaa. Jos se olisi vihannes, olisi tuon sanan mahdollinen translatiivimuoto vihanteeksi. Se taas kuulostaa adjektiivilta. Ja taas substantiivilta, kun oikein kovasti miettii. Pohdin tätä asiaa. Tekin varmaan pohditte. Pohtimilla.

PS. Ehdin pohtia lisää ennen julkaisunapin klikkaamista. Vertailukohta olisi tietenkin vannas, jonka translatiivi on vantaaksi. Arvoitus on ratkaistu. Menkää pois.

* * *

Raapale XLVI: Höyryufot

Höyryävä messinkikuorinen alus laskeutuu taivaalta ja alkaa piirtää viljaympyrää. Saatuaan tehtävänsä suoritetuksi laskeutuu alus viljapellon laitaan.

Geraldine katselee alusta. ”Tule, Heron, mennään jututtamaan noita”, hän sanoo kissalleen.

Kaksi humanoidia laskeutuu aluksesta pitkin siltaa, jonka rataslaitteisto laskee alas. He huomaavat lähestyvän Geraldinen.

”Tally-ho, lads”, Geraldine vastaa. ”Miksi teitte viljapeltoon kuvion?”

”Interstellaaristen suuryritysten edustajat väittivät, että näistä tulee seuraavalla vuosisadalla planeetallanne iso juttu.”

”Sitten sanomme, että we made crop circles before it was cool”, toinen lisää. “Ne ovat yritysten logoja.”

“Saatteko palkkion?”

“Emme. Tämä on harrastus – kallis tosin.”

Humanoidien lähdettyä Geraldine jää miettimään, miksi joku haluaisi maksaa siitä, että saa mainostaa suuryrityksiä.

* * *

Raapale XXI: Aikakone

Yksitoistavuotias Herbert istui rakentamansa härvelin päällä ja äänteli tyhmästi.

”Mitä sinä teet, Herbert?” pikku Geraldine tuli kysymään.

”Tää on mun aikakone.”

”Onko se oikea?”

”Ei tietenkään, tyhmä. Se on lelu.”

”Saanko minäkin leikkiä sillä?”

”Et. Oot tyhmä tyttö. Mee pois.”

Tästä Geraldine kovin pahastui ja jäi kissa sylissään penkille odottamaan, että Herbert lopettaisi leikkinsä ja häipyisi. Viimein Herbert lähti.

Geraldine meni vempeleen luokse ja sanoi kissalle: ”Parannellaan tätä vähän, Heron.” Geraldine otti taskustaan ruuvimeisselin ja ryhtyi väsäämään.

”Hyppää syliin, Heron”, Geraldine sanoi ja käynnisti laitteen.

Juuri, kun laite katosi aikapyörteeseen, Herbert tuli paikalle. Tämä hetki muutti Herbert Wellsin elämän suunnan.

* * *

Raapale XI: Tähtiportti

Vuonna 1873 pikku Geraldine sai isältään joululahjaksi kellokoneiston ja pienen höyrykoneen. Siitäkös Geraldine sai idean. Hän vetäytyi tavaroiden ja työkalujensa kanssa huoneeseensa ja alkoi väsätä jotain.

Viikon Geraldine suunnitteli ja rakenteli. Hänen isäänsä alkoi jo huolettaa, mitä siellä tällä kertaa oli valmistumassa. Tyttären edellisenä vuonna rakentama vaski-ihminenkin oli yhä karkuteillä.

”Hihii!” Geraldine sanoi katsellen messinkirengasta, jota jouset ja vivut ympäröivät. ”Nyt se on valmis, Heron”, hän selitti innoissaan hämmentyneelle kissalleen.

Geraldine laittoi höyrykoneen kuumenemaan, ja pian rengas alkoi pyöriä. Pienet kaasulamput syttyivät vuorotellen. Sitten renkaan sisälle ilmestyi hohtava tapahtumahorisontti.

”Täältä tullaan, Alice”, Geraldine sanoi ja ryömi kissa kainalossaan renkaan läpi.

* * *