Sekapohde X: Sokkelin arvoitus

Päivällä tein leipiä (laitoin siis asiaa markkinataloudesta ostetuille leiville; en niitä itse leiväntekoaineesta valmistanut) ja asettelin ne leikkuulaudalle. Tiedostamattomasti laitoin ne siten, että ne olivat samansuuntaisesti. Kun huomasin tämän, kuvittelin, että ne ovat avaruusaluksia matkalla vihollisen kimppuun.

Tämä sai minut pohtimaan, mikä on paras tapa päästä vihollisen kimppuun. Jäisin tietenkin vaanimaan, kun vihollinen poistuu kukkakaupasta, jonne olen häntä seurannut. Sitten hyppään kimppuun ja otan sen. Heitän kukkavihon pois. Sitten tarkastan, onko hänellä muita vihkoja. Jos ei, hän ei ole enää vihollinen.

* * *

Mitä kirottua juutasta on ”väljä vesi”? Ostin ruoan, joka on keitettävä sellaisessa. En aikonutkaan sitä jääkuution sisällä keittää, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että toisinaan niinkin voisi tehdä.

Sangen usein valmistusohjeet hämmentävät, mutta keittoasioiden tapauksessa on se soveliastakin. Silloin minun ei tarvitse hämmentää itse vaan saan käyttää sen ajan miettimällä esimerkiksi avainviulua tai sokkelia. Minun piti tosin googlata, mikä on sokkeli, sillä en sitä tiennyt.

Sokkeli.jpg

”Sokkelista käytetään myös nimitystä perusmuuri.” – Wikipedia. By Wikiman897 – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

Sekapohde VIII: Arkkivihollisille huutia

Onko mahdollista pötkiä muuallekin kuin pakoon? Tapaatteko pötkiä? Miten se eroaa juoksemisesta? Jos se tarkoittaa pelkästään pakoonjuoksentaa, lienee tarpeetonta sanallisesti lisätä, että se suoritetaan pakoon (pötkiä pakoon = pakoonjuosta pakoon).

Jos siis palkkatappajasi tulee sanomaan: ”Arkkivihollisenne pötki”, on selviö, että hän on tätä myös miettinyt ja näin muodoin älyllispersoona. Hän jos kuka arkkivihollisenne paosta yhyttää ja listii. Tai jos on vihollinen paperiarkki, tämän silppuroi.

Paperiarkki mitä luultavimmin piiloutuu arkistoon, ehkäpä riisin sekaan. Siellä se ei huomiota herätä (ja nukuttaa ei huomiota voine). Jos tulen tätä ajatelleeksi, lienen palkkatappaja vailla vertaa. Verran siis jostain hankkinen, mutta nyt voisi olla iltateen aika.

* * *

Miten tehdään, kun tehdään toden teolla? Se kuulostaa tavalta tehdä muodostamalla asiantila. Mutta miten muutoin voisi tehdä? Olemalla propositio? Helpompaa lienee olla asiantila kuin abstraktiolio.

Miksi sanotaan, että jotain tehdään jostain ”käsin”? Esimerkiksi YK:ta johdetaan New Yorkista käsin. Tokkohan vain johdetaan käsin. Ei ylety. Ei näy sieltä viitonta globaalisti – paitsi ehkä videoneuvottelulaitteitse.

Missä ovat huudit? Miten ollaan huudeilla? Saatteko huutia, jos menette väärille? Onko mentävä huudeille ollakseen jonkun pakeilla? Kuinka monta paetta mahtuu yhteen huutiin?

Jos on varmuuden vuoksi, onko varmuuden luode? Entä varmuuden koillinen? Muuallako ei koita ole, aamun tai muutoinkaan? Sinnekö kannattaa gobeliinit viedä?

(Taivutusmuoto ”vuoksen” kuulostaa siltä, että nominatiivin pitäisi olla ”vuos”. Vrt. hius–hiuksen. Toisaalta: äes–äkeen, jolloin sanan ”vuos” genetiivi olisi ”vukeen”, ja eihän se nyt käy.)

Joustopiikkiäes takaa. Kuvalähde: Rasbak – Oma teos, CC BY-SA 3.0.

PS. Ensimmäinen julkaisuni aitona akateemisen älymystön edustajana löytyy täältä.

* * *

Sekapohde VI: Isopandan vihkimys

wtf-pandaSaatuani näin joulun alla tietää, että olen päässyt jatko-opiskelijaksi ja näin muodoin vihitty mysteereihin, jotka opastavat kohti tohtorin arvonimeä, päätin nousta joulun alta pois, sillä se on painava, ja miettiä asioita. Tässä alla on niitä mietteitä marraskuulta ja joulukuulta.  

Kun nyt elämme sivistyksen ja oppineisuuden vastaisen hallituksen alaisuudessa, on hyvä ottaa esille menneisyydestä auktoriteetinomaisia ääniä, jotka lausuvat jyrkän tuomionsa poliittisille perillisilleen – sellaisille, jotka ovat eksyneet pois oikeamielisyyden poluilta, jos ovat niillä koskaan olleetkaan.

”Nykyaikana esiintyy virtauksia, jotka tahtovat väheksyä intellektualismia, järjen terävää toimintaa, ja jotka opettavat puhumaan halveksivasti intellektualisteista muka joinakin hedelmättöminä järjen itsetehostajina. Tämä taipumus on leimattava kulttuurille erittäin vaaralliseksi ja yleistyneenä se merkitsisi koko kulttuurin itsemurhaa.”

– Edwin Linkomies

Näin sanoi Edwin Linkomies, kokoomuslainen pääministeri (1943–1944), k̶a̶i̶k̶e̶n̶ ̶m̶a̶a̶i̶l̶m̶a̶n̶ latinalaisen filologian dosentti ja k̶o̶l̶m̶e̶ ̶s̶y̶y̶t̶ä̶ ̶o̶l̶l̶a̶ Rooman kirjallisuuden professori. Toivon, että Edwin muuttuu vampyyriksi, nousee haudasta ja menee hakkaamaan lapiolla Juha Sipilän hallituksen jäseniä (mukaan lukien Alex Stubbia). Zombikin kelpaa, mutta sellaiselle ei olisi hallituksessa tarjolla syötävää.

Sitaatti on Tuomas Heikkilän ja Ilkka Niiniluodon pohteesta Humanistisen tutkimuksen arvo – kuusi murrettavaa myyttiä ja neljä uutta avainta. Se löytyy muun muassa täältä:
http://irfrome.org/humanistisen-tutkimuksen-arvo/.

* * *

Minua ei se millään muotoa haittaa, että Suomessakin halloweenia juhlistetaan ja jouluna Joulupukin kanssa Coca-Colaa juodaan, mutta se turmelus minua arveluttaa, että yrittävät kauppaketjut Black Fridaytakin Suomeen tuoda karkeloksi muiden joukkoon.

Ei meillä Suomenmaassa käy laatuun tuollainen. Meillä on ämpärinjakajaisia eikä mitään ruokotonta kapitalistien pelleilyä. Tämänkö takia vaari taisteli? Sikäli kuin lainkaan taisteli. Ja millä puolella? En tiedä. En ole päässyt kysymään, kun ei ole ouija-lautaa.

* * *

Oletko kärsivällinen? Jos olet, saatat olla moraalisia tuomioita jakaville oikeutettu toimenkohde. Sillä pohdi: Millainen henkilö on kärsivällinen? Sellainen tietenkin, jolla on jokin kärsivä entiteetti. Millainen taho on kärsivä? Kenties orja tai kaltoin kohdeltu isopanda (Ailuropoda melanoleuca). Jos jollakulla on sellainen, on hän lähes varmasti itse vikapäänä tahon kärsimiseen. Ei tule kaltoin kohdella isopandaa. Kaltta alas heti!

Mutta aivan kelvoton ei enää ole isopandan tila. Katsellessani eilen uuden Tieteen Kuvalehden (1/2017*) kirjainjonoja sivulta 12 sain tietää, ettei isopanda ole enää uhanalainen. Pakoon pääsi Uhanasta.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan suojelutoimet ovat nostaneet sen uhanalaisten kategoriasta vaarantuneiden lajien ylvääseen luokkaan. Uhkaavalta tämäkin vihkimysaste kuulostaa, mutta siellä on eliöllä parempi olla kuin uhanalaisten joukossa.

(Kun asiaa hakukonetin, sain tietää, että on aiheesta IUCN tiedottanut jo syyskuussa. Hitaasti matkaavat arkkiveisut meidän päivinämme.)

* Ensi vuoden lehti kait aikakoneitse lähetettiin, koska uskottiin lukijain liian kärsimättömiksi käyvän, mutta toimikoot he vertailukohtana tälle kärsivälliselle pandainkaitsijalle:

* * *

Sekapohde V: Ajatusten Vantaa

Huomaan, että tänään on sovelias aika jakaa somepohteita lokakuulta, helmikuulta sekä tammikuulta. Vaikka tämä on kielipainotteinen, ei tämä ole kielipohde vaan sekapohde. Mutta kielipohdekin on jo valmisteilla. Se löytyy ensi kuun aikana lähes täydellä varmuudella Tractatus Lingua-Philosophicus -blogista. 

En tiedä, mitä ovat hulpa ja räävi, mutta minulla melko varmasti on sellaisia paljon. En katso näet olevani hulvaton tai varsinkaan räävitön. Mutta missä hulpani ja räävini ovat? Jos löydän ne, aion käyttää niitä häikäillen. Ja kun hulvan löydän, sitten huudahdan: ”Mea hulpa! Mea hulpa!”

Jotkut persoonalliset olennot tapaavat sanoa, että jokin on niin [adjektiivi] kuin ”olla ja voi”. Epäloogista on tällainen meno. Jos oletamme, että esimerkiksi seinä on maksimaalisen sininen – eli se on ”niin sininen kuin olla ja voi” –, silloin seinä on sininen ja voi sininen. Miten sinä? Voitko sininen?

Tajusin juuri, että sanat vampire ja empire muistuttavat toisiaan. Ei olisi se lupsakka toimi, jos vampyyrit keisarikunnan perustaisivat ja sitten YK:ssa heidän lähettiläälleen naurettaisiin, kun on muiden lähettiläiden mielestä ”Vampire Empire” vitun tyhmä nimi valtiolle. Tulisi paha mieli ja ehkä sodintaa.

screenhunter_114-oct-28-16-41

Hakukonetus osoitti, että myös joku muu on tullut ajatelleeksi sanojen samankaltaisuutta. Lähde: Steampunk Magazine.

* * *

Kurssikirjani (Lehikoinen & Kiuru 1998, Kirjasuomen kehitys) mukaan vanhimmat säilyneet kirjoitetut suomenkieliset lauseet löytyvät saksalaisesta käsikirjoituksesta 1470-luvulta ja niissä sanotaan: ”Mijnna thachton gernast spuho somen gelen Emijna daijda”. Näen tässä jotain hyvin söpöä.

* * *

Sana anteeksi kuulostaa translatiivimuodolta. Mikä tällöin olisi nominatiivimuoto: antee, anne (vrt. ranne, vanne) vai annes? Niin sanottu kielikorva sanoi ensin, että se olisi annes, mutta en keksi vertailukohtaa. Jos se olisi vihannes, olisi tuon sanan mahdollinen translatiivimuoto vihanteeksi. Se taas kuulostaa adjektiivilta. Ja taas substantiivilta, kun oikein kovasti miettii. Pohdin tätä asiaa. Tekin varmaan pohditte. Pohtimilla.

PS. Ehdin pohtia lisää ennen julkaisunapin klikkaamista. Vertailukohta olisi tietenkin vannas, jonka translatiivi on vantaaksi. Arvoitus on ratkaistu. Menkää pois.

* * *

Sekapohde II: Merienkeleitä ja luvanhaltioita

Tämän päivän sekapohteessa sulautan yhteen tämän päivän, maaliskuun 17. päivän sekä helmikuun 24. päivän Facebook-tarinoita – mainitussa järjestyksessä. Hieman on tosin tekstiä toimitettu. Suoraan kotiovillenne ei ole tosin toimitettu. 

Tuli sellainen tunne, että sanan ketale nominatiivin pitäisi oikeastaan olla kedal. Vertaa esimerkiksi sanoihin sammal, askel, auer, penger ja taival. Näin muodoin kedal taipuisi ketaleen. Vai koetko itsesi ennemmin ryökäleeksi? Oletko ryöäl?

Sivulla Tractatus Lingua-Philosophicus taannoin mietin samaa Johanna Sinisalon keksimästä sanasta raapale, jonka nominatiivin siis tietenkin pitäisi olla raaval. Kyseinen sana tarkoittaa sadan sanan pituista novellia. Onko mininovelli novellinen? (Huomatkaa myös kommenteissa oleva tri Mikko Kaukon hyvä huomio sanasta rieal.)

Ja jo pitkään olen pohtinut, millainen mahtaa olla haipakka. Kuinka monta haita siinä on? Sovussako siinä pinossa ovat? Ovatko kyseessä korttihait? Kannattaako sitä korttia lyödä? Merienkeleitä (Squatina squatina) olisi kai helpointa pakaksi pinota. Merienkeli on söpö sana.

Vai meriengel?

* * *

Naamanpesuainepurkissa lukee: ”Jos ärsytystä ilmenee tulee käyttö lopettaa.” Virkkeestä puuttuu pilkku. Heti alkoi vituttaa. Onhan tuo vähän omituinen käyttöehto, mutta pakko kai sen käyttö on nyt lopettaa.

Jännää, etten tuota katalaa käskyä ole aiemmin purkissa huomannut. Voisin tietenkin kaataa pesuaineen toiseen purkkiin, jonka käyttöä vituttaessa ei ole kielletty.

Hankaliksi on tehty asiat. Ennen oli paremmin. Ei heidelberginihmisillä ollut tällaisia ongelmia. Heillä oli parempia ongelmia. Uskoisin niin.

* * *

Tänään (siis helmikuun 24. päivänä) olen sen havainnut, että on akatemiamme suomen kielen ja fennougristiikan oppiaineen rakennelman yhteydessä kielletty pysäköinti muilta kuin ”luvanhaltioilta”.

Koska monen monituista automobiilia on parkkipaikalle jätetty, lienee se paikaksi katsottava, jolla haltian voi halutessaan kohdata. Vaan pahoin pelkään, että on vain niin petollinen ihmisluonto, että ovat luultavimmin tavan kuolevaiset kulkuvälineensä haltioiden paikoille jättäneet. Asiaa lienee tutkittava.

(Toki, jos on J. R. R. Tolkienin auktoriteettiin luottaminen, voi kaupungissamme ehkä asustavilla quenyankielisillä haltioilla olla hyvinkin vahva yhteys suomen kielen oppiaineeseen.)

PS. Sen, miksi soveliaampi muoto on haltia kuin haltija, tulen eittämättä seikkaperäisesti kertomaan Tractatus Lingua-Philosophicus -pohteessa, jahka aika on kypsä. Vielä ovat aikamme siihen tarpeettoman raa’at.

* * *

Essential HinduismJa tätä viimeisasiaa en sosiaalisen median päivityksessä maininnutkaan, mutta vielä nykyhetkeen yleispohteen lopuksi palaan kertoakseni, että suuren osan tästä päivästä vietin Steven J. Rosenin (Satyaraja Dasa) mainion kirjan Essential Hinduism parissa. Sain siitä muun muassa tietää, ettei arjalaisinvaasioteoria olekaan niin laajalti ja vankkumattomasti tiedeyhteisössä hyväksytty kuin ehkä populaariteoksia lukiessaan voisi luulla.

Mutta enpä kerro enempää, jotta saisin teidätkin uteliaisuuden viittaan kääriytyneinä itse lukemaan tätä kirjaa, jonka eittämättä jokainen lähipubinsa vessasta vaivatta löytää. Ja ellei löydä, ei ole syytä murhetta pitää. Saattanen asiaa jopa joskus tiedettä popularisoivaan sävyyn selostaa tällä verkkosivustolla. Monta muutakin kiehdettä (kiehtoutumisen tunteen kohdetta) kirjasta löysin.

* * *