Raapale XXXIX: Jumalten keinu

Jossain avaruudessa on tyhjyyden ja autiuden keskellä näkymätön huone. Se on ultratiheää ainetta ja mikronin tarkkuudella säännöllinen seitsentahokas. Sen sisä- ja ulkopinta ovat sileämmät kuin mikään muu maailmankaikkeudessa.

Huoneen sisällä täydellisyyttä hipovassa pimeydessä on tilavuudeltaan negatiivinen pallo, joka leijuu huoneen keskipisteessä. Sen pinnalla on väri, jota ei ole missään muualla. Kukaan ei ole sitä koskaan nähnyt eikä myöhemminkään näe.

Universumin olemassaolon aikana huonetta ei kukaan kertaakaan havaitse – ei aisteilla eikä mielen voimilla, sillä se seuraa kaikkea muuta ajassa yhden Planckin ajan myöhässä. Se ei koskaan ehdi saavuttaa nykyhetkeä, ja sen sisällä soi nestemäinen musiikki.

Sen pallon sisällä enkelit pitävät karkeloa.

* * *

Mainokset

Raapale XXVII: Merkkejä ja enteitä

Aluksemme poistui hyperavaruudesta lähellä Epsilon Eridania. Hämmennyin nähdessäni sen läheisyydessä suuren avaruusaseman, joka muistutti porkkanaa. Se oli noin kahdeksan kilometrin pituinen ja kiersi erästä planeettaa.

”Gottschalk, mikä paikka tämä on?”

”Pupulon 5”, pupuoppaani vastasi.

Komentaja Kaninova antoi aluksellemme luvan saapua asemalle, ja pian jo joku univormupukuinen mulkku nimeltä Kanibaldi alkoi vittuilla. Gottschalk veti häntä turpaan.

Gottschalkin ollessaan vartijain huomassa tutkin asemaa. Jossain vaiheessa kohtasin epämiellyttävän hyypiön, joka sanoi olevansa herra Foxden.

”Mitä sinä haluat?” Foxden kysyi.

”Kupillisen teetä”, vastasin.

Foxden kysyi, josko haluaisin ennemmin imperiumin, joka murskaa heikot tieltään.

”En. Otan ennemmin teetä.”

”Hyvä on”, Foxden sanoi ja ojensi kupin teetä.

* * *

Raapale XI: Tähtiportti

Vuonna 1873 pikku Geraldine sai isältään joululahjaksi kellokoneiston ja pienen höyrykoneen. Siitäkös Geraldine sai idean. Hän vetäytyi tavaroiden ja työkalujensa kanssa huoneeseensa ja alkoi väsätä jotain.

Viikon Geraldine suunnitteli ja rakenteli. Hänen isäänsä alkoi jo huolettaa, mitä siellä tällä kertaa oli valmistumassa. Tyttären edellisenä vuonna rakentama vaski-ihminenkin oli yhä karkuteillä.

”Hihii!” Geraldine sanoi katsellen messinkirengasta, jota jouset ja vivut ympäröivät. ”Nyt se on valmis, Heron”, hän selitti innoissaan hämmentyneelle kissalleen.

Geraldine laittoi höyrykoneen kuumenemaan, ja pian rengas alkoi pyöriä. Pienet kaasulamput syttyivät vuorotellen. Sitten renkaan sisälle ilmestyi hohtava tapahtumahorisontti.

”Täältä tullaan, Alice”, Geraldine sanoi ja ryömi kissa kainalossaan renkaan läpi.

* * *